Sivut

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ulkotreenikausi korkattu!!!!


Tällä viikolla olen korkannut ulkotreenikauden! Ihanaa! Fredde on kasvanut niin, ettei se jäädy heti omaa vuoroaan odotellessaan ja toisaalta sen kärsivällisyys on myös kasvanut niin, ettei se räjähdä innosta ja odottamisen turhaumasta. Okei. Muutaman kerran olen joutunut hieman kieltämään sitä, mutta pääosin penneli on odottanut ihan hiljaisena omaa vuoroaan. Toki Ihkun treenisessiot ovat olleet lyhyitä ja aluksi tehtiin ihan lähellä Freddeä. Nyt ollaan kuitenkin tehty Ihkun kanssa jo ohjattua noutoa ja vauhtipalkkauksia ja hyvin F pysyy nahoissaan. Luulen, että pahin asia on se, kun minä etenen pennun mielestä liian kauas…

Ensimmäiset ulkotreenit tein niin, että heittelin penskulle nameja ja Ihkulle palloa. Omalla vuorollaan pensku saa tehdä asioita kytkettynä, sillä sen pinna ei ulkona riitä kuitenkaan keskittymään harjoituksiin aivan täpöllä. Näin voin poistaa kilpailevat ärsykkeet ja pääsen oikeasti vahvistamaan yhdessä tekemistä ilman konflikteja.

Fredde aloitti treenit istumisilla ja maahanmenoilla, mutta huomasin heti, että ulkona moinen harjoitus on liian vaativaa. Muutaman testauksen jälkeen näyttää treenimoodi löytyneen. Teemme vinkupalloleikkiä ja kosketuskeppiä ja mikäli nämä sujuvat, myös muita harjoituksia. Eilen huomasin, että Freddellä oli hieman vaikeuksia luopua vingusta leikin jälkeen, joten senkin osuutta on kuitenkin tarkoin säädeltävä. Varsinaisena harjoituksena teimme istumisen ja maahanmenon erottelua ja hyvinhän tuo alkaa sujua.

Ihkun kanssa ulkotreeniteemana on ollut siis seuraamisen ja sen eri osien vahvistaminen sekä ohjattu nouto. On ihana nähdä kuinka hommat etenevät! Nyt oikean ja vasemman erottelu on vahvistunut ja eilen koira meni pomppuloikkaa merkille, mikä on siis loistavaa, kun kyse on Ihkusta! Sehän ei ole maailman nopein, mutta tehdessään pomppuloikkaa, se on todella innoissaan! Muru…

torstai 17. tammikuuta 2013

Ja kaikki aivan alusta jälleen kerran!

Tiistaina oli 4/5 sessio Fredden koirakoulussa, ja voioih! kun se oli tuskallista! Sain lähes kanakurssiaffektikohtauksen... Koottuani itseni tajusin, että ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin että alan oikeasti muuttamaan omaa toimintaani ja opettelemaan kouluttamaan paremmin! Voisin nyt oikeasti keskittyä itseni ja ajtusteni muokkaamiseen ilman, että yritän säveltää uusia metodeja jo toimiviksi todettuihin... Pakkoko mun on olla muka niin viisas, että voisin tuosta vain muuttaa hommat paremmiksi?!

Ostin kelloon patterin. Se oli ensimmäinen tärkeä asia. Ja tänään palasin treenimatkalta takaisin,kun huomasin, että kello jäi keittiöön. En siis treenaa enää ilman. Nyt kahden päivän harjoittelun aikana olen huomannut, ettäkello myös toimii; mun stressitaso on laskenut ja molemmat koirat ovat kärppänä paikalla, kun niiden lyhyt koulutusvuoro alkaa. En voi myöskään koulutella tyhjänpäiväisiä, sillä aikaa ei ole sellaiseen. Jokainen kotitreeni on nyt ollut n. 4 x 1minuutin mittainen. En tee sen enempää sessioita, vaikka haluaisin. Se ei ole koulutuksellisesti järkevää, sillä en pysty etenemään enää omassa päässäni.

Tiistaina sheippasimme koirille maahanmenon ja aloitimme keston kasvatuksen ja häiriökestävyyden opettamisen. Fredden kanssa huomasin, etten osaa edes sheipata kunnolla... Olen hidas enkä ole pitänyt perusteista kiinni: Click for action, pay for position! Mutta, kun näin tein niin kyllä homma alkoi sujua. Nyt Fredde osaa mennä kotona vihjeestä maahan 12x/min, kun häiritsen sitä samalla heiluvalla narupallolla! Treeneissä ulkopuoliset häiriöt toimivat riittävästi, siellä vahvistan vain peruskäytöstä ja yritän saada frekvenssin tarpeeksi suureksi. Paikkamakuussa F-miäs kestää olla minuutin häirittynä ja välissä palkaten - aamulla mätkin sitä Ikea Råtalla ja koira vain makasi liikkumatta... ;)

On vaikea uskoa, mutta mä yritän, sillä jotain uuttahan ihmisen täytyy opetella.

Ihku treenaa sisällä nyt todenteollaoikean ja vasemman erottelua - taas! Mutta nyt minuutin seteissä sekin. Jäävien erottelu sujuu jo hyvin, miksi se ei siis tätäkin oppisi?!

Kaikista ihaninta on se, että mulla on maailman ihanin pentu ja voin nauttia sen kanssa touhuamisesta ilman suorituspaineita sen oppimisesta. Pääasia on, että mä opettelen ja opin - koira oppii kyllä siinä sivussa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Perustaidot koirallesi -kurssi puolivälissä

Fredde on osallistunut perustaidot koirallesi -kurssille Trainer's Choicella ja mä oon oppinut taas niin valtavasti, että jaksan vain ihmetellä, kuinka mä aina voinkaan oppia niiiiiin paljon!!! Toki kurssilla on tullut jo  paaaaljooon tuttua asiaa, mutta muutamia helmiä kuitenkin taas.

Ensimmäisenä treenipäivänä oivalsin ärsykenäkymän tärkeyden eli kuinka tärkeää on, että koira alkuvaiheen opettamisessa näkee saman näkymän silmiensä edessä joka kerta kun se on nielaissut namin ja on valmiina uuteen yritykseen! Tämän tajuttuani sain molemmille koirille opetettua tolpan kierron alle vuorokaudessa... ja se on ollut mulle tosi haastavaa aikaisemmin! Samalla sain parannettua ihan kaikkea Fredden perusharjoittelua mutta Ihkun kanssa treeneissä toistuva iänikuinen perusasentoon tulon kirous alkoi myös hävitä!!!

Toinen suuri asia oli asioiden yksinklertaistaminen eli treeni täytyy alkuopetuksessa muodostaa mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta koira onnistuisi mahdollisimman hyvin ja vahvistetiheys olisi mahdollisimman nopea! Nyt, kun annan kosketuskepin aivan koiran pään tasolle ja namitan sen myös samalta korkeudelta, pääsen helposti toitomääriin n.20/30s. Sama asia lätkän kanssa. Kun koiran tarvitsee astua lätkälle vain 10-20cm, saan toistoja uskomattoman paljon suuremman määrän kuin silloin, kun etäisyys on 1 m.

Luennolla käytiin läpi Ei-sanan problematiikkaa ja uskon, että minulle Ei-sana on hätäsana, jota käytän,kun hermoon menossa ja ikäänkuin varotan tällä koiraa siitä... Muutoin yritän oikeasti keksiä aina jonkin positiivisemman tavan selvitä tilanteesta eteenpäin. On kuitenkin tilanteita, jolloin en siihen pysty ja silloin on hyvä, että minulla on tuo pieni sana, jonka tarkoituksena on sanoa koiralle, että nyt kannattaa lopettaa toiminta ja katsoa omistajaan, sillä kohta ei hyvä heilu, jos et niin tee... :)

Muita asioita joita olen havainnut, ovat ihan tuo kosketuskepin monimuotoisuus koiran käytöksen aktivoinnissa ja lähellä olo -leikin hienous! Wow! En olisi uskonut, että aloitan joskus tokotreenit kosketuskepillä, mutta näin tein torstaina ja wow! miten hienoa, kun sain Ihkun aktivoitumaan ilman, että mun tarvitsi houkutella sitä hiukkaakaan!

Kyllä uuden opettelu on vain hienoa! Kerrokset kasaantuvat hiljalleen ja opitut asiat alkavat muodostua vakiintuneiksi toimintatavoiksi. Aikaa tässä näemmä menee, mutta mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa.

Jos haluat olla parempi, harjoittele perusteita! -Bob Bailey-

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ihkun moottorista


Eilen tajusin vihdoista viimein sen, mitä Sari on minulle vuosikausia jauhanut, mutta jota en ole halunnut uskoa… Eli Ihkun moottorin akku ei vain riitä kovin pitkäkestoiseen ja intensiiviseen suorittamiseen. Heh! Kaikki muut ovat varmuudella nähneet tämän, mutta mun uskoni on näköjään tosi kova J

Olen tässä joulukuun alkupuolelta pohtinut, miksi Ihku on niin vetelä, kun se oli aikaisemmin niin hyvä!? Ero marraskuun ja joulukuun välillä on suurin. Syytin alkuun itseäni, siitä, että olen jälleen vaatinut koiralta liikaa ja onnistunut jotenkin litistämään sen henkisesti vaatimuksillani. Eilen kuitenkin havaitsin (ihan oikeasti! ;)), että koira on kyllä onnellinen ja leikkii ja tekee, mutta kun virtaa ei pitkän päivälenkin ja pennun kanssa painimisen jälkeen ole jäljellä, niin ei sitä vain ole, vaikka kuinka haluaisin!

Ongelmanahan on mun kova tarve treenata ja tehdä… En ole vain malttanut antaa koiran tehdä vähempää… Itsekästä ja ajattelematonta, mutta sitähän elämä usein on. No nyt minulla onneksi on tuo pikkukoira, jonka energiataso on todennäköisesti huomattavasti sopivampi minulle kuin porokoiran. Jatkossa yritän siis rajoittaa Ihkun lenkkejä ja riekkumista penskun kanssa ainakin maanantaisin ja sunnuntaisin, kun treenit ovat illalla. Teen sen kanssa vain pienen lenkin ja jatkan sitten pennun kanssa seuraavalle. Silloin kun treenit voidaan vetää ennen lenkkiä, voin antaa koiran riekkua niin paljon kuin se tahtoo. Ja tämä sama metodi täytynee ottaa kesäkaudella käyttöön myös jäljestämisen suhteen… Jos haluan innokkaan koiran treeneihin, mun on yksinkertaisesti pakko laskeskella, kuinka energiamäärä saadaan riittämään. Parempi harvat ja onnistuneet treenit kuin monet ja väärässä henkisessä tilassa tehdyt!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuosi 2012 ja tavoitteet seuraavalle vuodelle



Viime vuosi alkoi synkästi, sillä Ursula Kuuttinen jätti meidät. Vieläkin puristaa rinnasta, kun vain ajattelen sitä söpökkiä. Onnellista asiassa oli tietenkin se, että Ulda ei ehtinyt muuttua vanhukseksi. Se lähti tästä maailmasta rauhoittavasti häntäänsä heilutellen. Olen onnellinen, että olen saanut tuntea niin ihanan olennon kuin mitä Ulda oli!

Ihkun kanssa eleltiin kevät ja opeteltiin perusasioita. Elämä sen kanssa on helpottanut hiljalleen ja yhteistyö on alkanut löytyä niin arkielämässä kuin harrastuksissakin. Kesällä poju alkoi ensimmäistä kertaa ikinä tarjota vatsaansa rapsuteltavaksi ja alkoi myös viihtyä sohvalla kainalossa.
Harrastuspuolella tokon voittajaluokka läpäistiin helmikuussa ja evl:ssä startattiin marraskuussa. Kesä sujui taas aika lailla jäljestäen ja syksyllä startattiin FH2:ssa. Jäimme kuitenkin ilman tulosta harhajäljelle hairahtamisen vuoksi. Harrastuspuolella saavutimme siis hyvin asetetut tavoitteet, arkielämän puolella koira yllätti minut kehityksellään! Se on edistynyt valtavasti… ja ehkä myös minäkin. Kävin syyskuussa NLP-1-kurssin ja moni asia elämässä selkiytyi sen myötä. Tästä on hyvä jatkaa.

Kesän alusta aktivoiduin kelpie-projektissani ja Maria Brandelin avustuksella sain yhteyden Kennel Tanspotin Maria Winbergiin. Marraskuussa Fredde alias Tanspot Son muutti sitten meille elämää sulostuttamaan. Se on ihana… monessa asiassa ihan kuin Ulda… <3

Tulevan vuoden tavoitteet sitten:
Ihku:
Tavoitteena TVA. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään tehdä asioita yhdessä. Näyttelytuloskin uupuu vielä, mutta eiköhän se saada jostain, jos vain nuo toko-tulokset saadaan kasaan. Hyvässä mielentilassa Ihku alkaa olla aika varma evl:n suhteen, mutta mielentila on vielä kovin häilyväinen ja häiriöitä on vaikea aina ennakoida.
Jäljestämisen suhteen tavoitteena on jatkaa siitä mihin jäätiin eli varmuutta vain lisää ja pidempiä jälkiä. Ehkä syksyllä oltaisiin taas yrittämässä FH2:sta. Koulari on toki haaveena…

Fredde:
Tavoitteena arjen opiskelu ja oppimisen oppiminen. Tarkoituksena on vain touhuta kaikkea tulevan vuoden aikana. Treenauksiin sisältyvät samat lajit kuin Ihkulla eli toko ja peltojälki, mahdollisesti tehdään myös esineruutualkeita ja ehkä testataan myös paimentamista?

Minä itte:
Tavoitteena lisääntyvä rentous ja mielenhallinta. Työsarkaa piisaa! Ja lisäksi haluan oppia lisää kaikkea tähän koira- ym. elämään liittyvää!