Aika rientää - Fredde 8 -10 viikkoa

Mun pentuloma loppuu huomenna, mikä on ihan hyvä juttu. Olen stressannut aika lailla sitä, miten selviän pikku pentuni kanssa ja vaikka kaikki onkin sujunut hyvin, alan seota hiljalleen! Työnteon tuoma järjestys on siis varsin tervetullutta!

Toisaalta tämä kaksi viikkoa on kulunut varsin vauhdikkaasti, toisaalta aika on madellut. Mukavaa kuitenkin olla välillä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Tärkeintä nyt kuitenkin on, että Fredde on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja uskon, että nyt se alkaa selvitä työpäivistäni ilman jatkuvaa paapomista. Laitan koiranpojat alakertaan ja Freddelle yritän aidata oman tilan, jotta Ihkulla olisi edes jotain rauhaa. Pojat tulevat kyllä tosi hyvin juttuun, joten uskon, että kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäisen viikon pentu nukkui ja valvoi 1-2 h sykleissä. Nyt syklin pituus on kasvanut n. 4 tuntiin. Samalla pennun voimat ovat kasvaneet ja nyt se jaksaa jo lenkkeilläkin ihan kivasti. Tarjoan sille kuitenkin kantoapua vielä herkästi, jottei pienet jalat kulu turhaan. Pää näyttää välillä vievän enemmän kuin kintut jaksaa.

Fredde tekee vain harvoin pissoja tai tuhdimpiakaan tuotteita sisälle. Vahingot ovat pitkälti minun huolimattomuuttani tai sitten yksinoloon (eli alakerran koirasiirtolaan) liittyviä.

Pentu on kaikkinensa tosi ihana! Se on iloinen, reipas, leikkii mieluusti ja kiipeilee syliin. Ruoka maistaa hyvin ja oppimista ja edistymistä tapahtuu joka päivä! Perjantaina se ei osannut olla vielä rauhassa omassa pentuaitauksessaan, kun treenasin Ihkua, mutta tänään se odotti omaa vuoroaan jo ihan tyynesti. Lahkeiden pureminen jäi pois, kun Jannen ohjeiden mukaan namitin koiria kiihdytystilanteissa. Näin pennun mielenkiintoa on saatu suunnattua pois myös muista liikkuvista kohteista, kuten pyöristä ja juoksijoista. Tänään lattian moppaus oli kuitenkin herralle liikaa, ja jotta siivous olisi mitenkään sujunut, pentu piti eristää koirasiirtolaan vallan kokonaan..

Ulkona olen yrittänyt vahvistaa pennun spontaania kontaktia ilman houkuttelua. Näissä on vielä vahvistamisen varaa ja runsaasti. Osin kontaktin vahvistamista hankaloittaa se, että Fredde kulkee mieluusti mun kannoillani, enkä mä näe sitä silloin ilman, että rupean pyörimään ympyrää... Lisäksi olemme harjoitelleet kutsusta tapahtuvaa luoksetuloa ja ihan paria kertaa lukuun ottamatta nämä ovat sujuneet. Kun Fredde ensimmäisen kerran jätti tulematta, kännyin kannoillani ja "hylkäsin" pennun - sen jälkeen luoksetulot ovat kyllä maittaneet! Tarkkuutta on vaatinut se, etten vahingossakaan tartu pentuun sen tullessa luokse ja toisaalta se, että palkkaan se tarpeeksi tykö, jotta kiinniottaminen onnistuu ilman kurottelua. Nopeasti nämäkin ovat parantuneet, kun olen kiinnittänyt asioihin huomiota. Pennun kanssa on NIIN paljon asioita, joita pitää huomioida. Olen yrittänyt hokea mielessäni: "Vahvista!!! Älä houkuttele!" ja kaippa se alkaa upota hiljalleen...

Ulkona olemme lisäksi leikkineet lähes joka lenkillä. Tämän osuutta pitäisi kasvattaa kuitenkin vielä. Mä vajoon niin helposti pelkkään namitusmoodiin, että on parempi olla tarkkana tässä.

Sisällä olen sheipannut pennulle uusia pieniä taitoja. Se oppii nopeasti ja täytyisi taas suunnitella, mitä opetan seuraavaksi, jotten jää paikalle junnaamaan. Tärkeimpiä asioita ovat olleet tuo rauhoittuminen ja odottaminen Ihkun tehdessä, kontakti, erilaiset targetit, leikkinouto, erilaisten leikkien säännöt ja irroitus leluista. Perjantaina aloitin ja tänään sain valmiiksi perusasennon laatikon avulla sheipaten. Hauska uusi temppu minullekin! Sisällä mun pitäisi ehdottomasti ottaa kello käyttöön, jotta saisin rajattua harjoitukset tarpeeksi lyhyiksi ja onnistuisin koukuttamaan koiran naksutteluun. Nyt se on päässyt törkeän monesti itse lopettamaan homman ennen mua... Se lieneekin siis yksi seuraavista teemoista!

Ihku ja Fredde ovat nyt siis oikein hyvää pataa. Ipana pomottaa hiukan, mutta Fredde osaa hienosti vastata höykkyytykseen ja pääosin pojat leikkivät oikein rennosti keskenään. Elvis ei vain kauheasti pidä sisällä riehumisesta; kokee varmaan olonsa jotenkin uhatuksi, kun kaksi hullua koiraa meuhkaa ja reuhaa. Sitäkin olen nyt yrittänyt huomioida parhaani mukaan...

Joo. Hirveästi on tapahtunut. Tässä muutama kuva vielä. Niitä olen ottanut surkean vähän surkeista ilmoista johtuen, mutta elämä on...

Fredden jäljet

Olen tehnyt Freddelle pari alkeisruutua jäljestykseen. Lähes jokapäiväinen sade on haitannut huomattavasti uuden lajin aloittamista!

Eilen Outi ohjasi meitä jälleen pikaisesti. Tein 1 x 1 m ruudun, jossa paalu ja kaikki, nameja paalulle ja vasemmalle suoralle painottuen. Sitten penneli ruutuun syömään ja hienosti se havaitsi rajat ja pysyi ruudun sisällä! <3 Kiitos Outi neuvoista taas!!!

Illalla tein uusintaruudun, mutta silloin pensku ajautui ruudusta ulos. Nappasin sen syliini ja se sitten siitä harjoituksesta. Tänään aamulla 5. ruutu ja tämä sujui jälleen mallikkaasti eli pensku tuli rajoille, mutta korjasi aina itsenäisesti ruudun sisään! Hyvä Fredde!

Huomenna teen ehkä jo suorakaiteen, ja sitten siirrymme kolmioon ja sen kautta jälkisuoraan! Voin, kun tulisi sateettomia aamuja, jotta voisin tehdä näitä pieniä alkeisjälkiä!

Ihkun 1. EVL-koe!

Eilen Ihku korkkasi vihdoista viimein evl:n. Maneesikoe järjestettiin Mäntässä ja tuomarina toimi Ossi Harjula.

Koe oli minun kannaltani menestys, vaikka pistesaldo oikeutti hädintuskin 3. tulokseen. Onnistuin olemaan rento ja tekemään asioita oikeasti yhdessä koiran kanssa. Yleisö, tuomari ja liikkuri unohtuivat kokonaan, siellä olimme vain me - minä ja Ihku! <3 Haasteet muodostuivat pitkälti maneesin pohjasta ja ikävistä sattumuksista, joihin toki vaikuttaa vielä riittämätön varmuus liikkeiden oikean suoritustavan suhteen.

Eli paikallaoloista Ihku sai 10p molemmista ja oli ilmeisesti pitänyt myös tassunsa paikoillaan, sillä sen edessä maassa ei ollut ylimääräisiä jälkiä! Hienoa! Ja sekä kehäänmeno että sieltä poistuminen tapahtuivat ihan rennosti.

Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Seuraamisesta 8. Kaavio oli pitkä ja alusta hieman hankala - olin todella tyytyväinen tähän! Zetari 7, sillä siinä seuraaminen oli huonoa ja varmistin viimeisenä tulevan istumisen.   Luoksetulosta 0! Ihku teki jälleen kerran kiihdytyksen stoppimerkin kohdalla ja maasta viimeisen pätkän luoksetuloon tarvittiin vielä kaksi käskyä. Auuuuh! Mitä ihmettä mä teen ton stopin kanssa! :) Mutta oikeasti - mua vain nauratti! Tästä ruutu, josta saimme 9,5p, jotain pientä siinä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Kakkososuuteen lähdimme jälleen hyvissä tunnelmissa. Ohjatusta saimme 7, vaikka oman arvosteluni mukaan sen olisi pitänyt olla 0. Ihku takertui katseellaan "vasemman" puoleiseen kapulaan, vaikka meille olikin arvottu toinen suunta. Se lähti käskystä vauhdilla suoraan noutoon, mutta tiukalla "up"-käskyllä sain kuin sainkin pysäsytettyä sen merkin ympyrän sisäpuolelle. Siitä käskyjä "oikealle" ainakin 3 ja yksi ylimääräinen pysäytys - ja jotenkin ihmeellä Ihku nouti halutun kapulan! Mutta... omasta mielestsään se teki väärin, ja sen ilme lätsähti täysin tämän jälkeen... Metallista saimme sitten sen 0. Ihku ei edes yrittänyt nostaa kapulaa. Kehuin sen siitä huolimatta ja yritin tsempata koiraa parhaani mukaan. Tunnarista saimme sitten sääli-6p. Lähtö oli loistava, valinta ok, mutta paluussa koira tiputti kapulan kolmesti ja lopulta noukin sen maasta ja pyysin koiran sivulle edestä seisomasta. Kehuin sen kuitenkin edelleen ja yritin hieman nostattaa viimeisiin kakeihin. Näistä 6p eli istumiseen tarvittiin 3 käskyä, sen jälkeen loput vaihdot mallikkaasti ja liikkumatta. Mutta koira-ressu oli kyllä aivan liiska...

Onneksi Ihku piristyi huomattavasti saatuaan lampaankylkeä kehän ulkopuolella. Olin oikeasti todella tyytyväinen pieneen koiraani! Ohjatun noudon aiheuttama litistyminen oli tosi harmillista, mutta harjoitellaan lisää vaan!

Loppusaldo siis 196p/3.palkinto.

Kilpailukirjojen palautuksessa ja palkintojenjaossa olin Fredden kanssa. Taputukset paremmin menestyneille olivat Freddelle kuitenkin hieman liikaa ja se alkoi kiljua ja riehua sylissäni. Onneksi namit olivat lähellä ja sain siirryttyä hieman kauemmaksi tilanteesta - kyllä pentu siinä sitten rauhoittuikin. Mutta on se reaktiivinen!

Kävimme hieman treenaamassa kehässä luokkien välissä - hiukan kontaktin vahvistamista "pyytämisestä", peruutuksessa seuraamista ja ystävällisen liikkurin avustamana luoksetulo, joka oli superhieno! Hienosti penne odotti kiljumatta ja tuli aivan täysillä luokse leikkimään. :) On se vaan hieno!!! <3

Kotosalla metsälenkillä Ihku oli palautunut hyvin kokeesta ja se haastoi mua leikkiin onnellisena! Ihanaa! Mulla on kaksi maailman hienointa koiraa! Ja olen aiemmin saanut elää kahden yhtä hienon koiran kanssa! Mikä onni! <3

Oman mielentilani hallinnan suhteen kiitän Katri Syväristä ja Esa Ikosta loistavasta ohjauksesta NLP-kurssilla. Toki mielentilan hallinta on prosessi, jota saan opiskella koko ikäni, mutta kurssin aikana ja sen jälkeen se on edennyt aimo harppauksella eteenpäin!

Fredde tuli kotiin

Lauantaina 10.11. hain pienen Fredde-pennun kotio. Päivä oli pitkä - heräsin jo 03.15 ehtiäkseni bussilla Helsinkiin, sieltä lentäen Göteborgiin ja vuokra-autolla Väröbackaan. Väröbackassa vietimme kiireettömän päivän Marian kanssa ja lopulta keräsin Fredden kassiin ja lähdin paluumatkalle. Kotona 00.45 kera pennun,  jota ei yllättäin väsyttänyt yhtään, vaikka uusi emäntä oli ihan sippi.

Sunnuntaina penneli alkoi opiskella talon tapoja ja minä pennun tapoja. Päivä oli seesteisen rauhallinen, ei yhtään pissaa sisään ja kaikki sujui kuin leikki. Elvis tosin oli aivan raivona uuden tulokkaan johdosta... se muriseen edelleenkin, mutta ei enää yhtä leijonamaisesti ja sähinäkin on vähentynyt jo murto-osaan sunnuntain konsertosta. Juuri kissasta johtuen Fredde on joutunut heti Dr. Sophia Yinin oppien kohteeksi. Se on siis sisällä kiinni ja koko ajan tarkkailun alaisena, vain kopassaan se saa olla ilman mun haukan silmäni tuijotusta. Ja tämä on toiminut hyvin. Pentu ei juurikaan noteeraa sähisevää kissaa, ja toisaalta kissa ei pääse löylyttämään pentua. Ja mukavana oiheistuotteena olen saanut nauttia lähes sisäsiististä pennusta; kaikki vahingot ovat olleet minun virhearviointejani ja olen nähnyt joka kerta, kun  pentu pissii sisälle. Vahinkoja ei siis löydy sohvien alta eikä paikkoja hajoa huomaamatta.

Ihku on ollut alusta saakka kiinnostunut penskusta, mutta hiukan sitä risoo, kun Fredden itseluottamus on kasvanut ja pentu tulee ajoittain liikaa iholle... Mutta aika nätisti se on pentua ojentanut ja hyvin toinen sen uskoo. Parina alkupäivänä Ihku tosi näytti siirtyvän porokoiramaiseen passiivisuuteen minun suhteeni, mutta olen puuttunut tähän heti ja nyt vanha Ihku alkaa palata takaisin. Lenkeillä olen siis vaatinut koiralta kontaktia, jotta kulkisimme eteenpäin ja sisällä olen tehnyt yhteiskoulutuksia koirille, joiden tarkoituksena on siis Ihkun aktivoiminen ja toisaalta pennun rauhoittumisen oppiminen. Pensku on siis boxissaan, mihin palkkaan sen rauhallisesta sivustaseuraamisesta, ja tämä näyttää etenevän kivasti.

Fredde on äärimmäisen aktiivinen ja nopea aikaisempiin koiriini verrattuna ja sen sheippaaminen on kyllä suuri ilo. Kolmen kokonaisen Tampere-päivän jälkeen pennulla on alkeet kauniisti pyytämiseen (so. istuu edessä lähellä ja katsoo suoraan silmiin), hihnassa kävelyyn, luopumiseen, kopassa pysymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon, sisäsiisteyteen, noutoon lelulla, irroitukseen sekä namilla että lelulla, rauhoittumiseen namilla ja aktivoitumiseen lelulla, luoksetuloon, maahanmenoon, tassutargettiin, kosketuskeppiin, metalliesineeseen tarttumiseen, lelun kanssa ta i -treeniin. Mikään ei siis ole vielä valmis, mutta hienoja alkuja on jo havaittavissa. Tuosta noudosta olen niin iloinen! Kasvattajan luona Fredde vei saamansa lelut kauimpaan mahdolliseen nurkkaan, mutta nyt meillä se on aikalailla alusta saakka palauttanut leluja. Ihanaa! Ehkä yksi asia, jonka saan puoli-ilmaiseksi...

Fredde pelkää vielä pennun tavoin erilaisia uusia tilanteita, mutta se näyttää sosiaalistuvan aika nopeasti. Koirien haukkuminen agility-kentällä nostatti pienen harjasrivin pystyyn, mutta auton varashälyttimen vahinkolaukeaminen ei näyttänyt tekevän suurempaa vaikutusta penneliin - onneksi!!! Isot autot pelottavat vielä, samoin iltapimeällä on jännittävää. Mutta sosiaalistaminen on aloitettu ja sitä jatketaan mahdollisimman aktiivisesti.

Ihan helppoa tämä ei ole ollut, sillä vanhojen virheiden toistaminen on ihmiselle helpompaa kuin uusien hyvien toimintatapojen opettelu! Mutta onneksi Sari on heti silmä tarkkana oikonut mun toimintaani! Kiitos!!!! Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että vältän houkuttelua viimeiseen saakka (parhaani mukaan) ja vahvistan vain pennun omaa aktiivisuutta! Yritän muistaa, että tuon pienen ja suloisen pennunhajuisen olennon sisällä on kuitenkin kasvava työkoira, jonka tulevan elämän vuoksi toimivien sääntöjen rakentaminen on tärkeää alusta saakka!!!! <3

Kiitos Maria ihanasta pennusta!!!!!

Toko-oivalluksia!

Kiiruhdin töistä Tamskin tallille treenailemaan ja tänään moni asia selkiytyi. Kiitos siitä Sarille - maailman parhaalle toko-valmentajalle & ystävälle! Ei niin, että Sari olisi ihan kaikkea sanonut ääneen, mutta matkimallakin oppii aikalailla - jos vain kohde on hyvä, ellei suorastaan loistava.

Eli liikkeiden välit: Nyt matkin ihan puhtaasti Saria ja oikeasti vahvistan välejä heti siitä saakka, kun otan koiran häkistä tai hihnasta treenaamaan. Vahvisteet namilla ja lelulla aina tilanteen mukaan. Ja näitä jatketaan, kunnes koira palautetaan tauolle. Yksinkertaista!

Seuraaminen: Samalla asenteella kuin edellinen sekä S&K:n törppötreeni eli kävelen myös kohden seiniä yms. häiriöitä ja vahvistan sitä, että koira pystyy seuraamaan. Ja otan samassa kohdassa uudestaan, kunnes koira luottaa siihen, ettemme törmää mihinkään.

Zetari: Kuljen itse suunnittelemaani näkymätöntä reittiä pitkin. En siis kulje törpöltä toiselle, koska se on mahdotonta ilman, että koen tarvetta väistää törppöjä. Näin Ihkukin voi olla levollinen, kun se huomaa, että mä tiedän reitin. Eiköhän ne jäävienkin asennot löydy, kun reitti saadaan selväksi!

Luoksari: Muista seistä tarpeeksi kaukana merkeistä, jottei Ihku rupea kiemurtelemaan niiden taakse. Vahvista alkua ja loppua! Nyt käsimerkki stoppiin toimii jälleen, maahanmenon suhteen oli ehkä hiukan ennakointia... Nyt pitää olla tarkkana. Lisää palkkaa suoraan jalkojen välistä!

Ruutu on nyt kiva! Vahvistin tänään sekä merkkiä erikseen että ruutua, jossa stoppi lätkälle.

Ohjattu meni ok, kun Sari kävi näyttämässä merkkiä kapuloiden viennin jälkeen. Vauhti merkille on hiukan pliisu pitkän odotuksen jälkeen, mutta täytyy vahvistaa nyt ensin sitä odotusta ja sitten käydä vaikka näyttämässä merkkiä ennen lähetystä. Eli hiukan sama ajatus kuin seuruissa - vahvista, kunnes mielentila on tosi korkea! Noudot on nyt tosi hyvät! Ja vielä vuosi sitten kaikki noudot olivat ongelmallisia!!!!

Tunnarissa paluuvauhti on hiukan pliisu. Koitan tähän pidennettyä matkaa ja vinkupallotusta paluussa taas.
Palkka jalkojen taakse ja suoria syöksyjä ihan lähiharjoituksena erikseen.

Kakeissa maahanmenot ovat vaikeimpia. Muista se keksi-hömpötys tässä ja vain yksi kake/kerta!!!! Jos menee pieleen, välissä voisi tehdä jotain aivan muuta, jottei hommasta tule hinkutusta! Vaikka seuruuta pieni ympyrä ja kontaktin vahvistusta tässä. Myös alkurutiinit täytyisi luoda tosi nostattaviksi!

Metallissakin yksi harjoitus / treeni on toimiva. Vinoja hyppyjä pitää harjoitella sitten vaikka lätkillä erikseen!

Luoksarin oikosulku ja muuta pientä

Viime viikolla Ihku keksi luoksetuloon ihan uudet kuviot. Olimme Päivin kanssa Tallilla treenaamassa, kun Ihku testasi uutta evl-luoksetuloa ensimmäisen kerran. Pysäyttävästä käsimerkistä se kiihdytti vauhtia ja tuli korvat pystyssä eteen istumaan! Ja toisti tämän 5 kertaa peräkkäin, vaikka laitoin sen jopa välissä kerran jäähylle... 6:nnella kerralla tajusin antaa suullisen käskyn, millä koira veti hienosti liinat kiinni ja pääsin palkkaamaan sitä. Tämän jälkeen myös käsimerkki rupesi toimimaan...

Mutta jotta elämä ei olisi turhan helppoa, Ihku päätti uusia läpijuoksun uudestaan sunnuntain maneesitreeneissä, vaikka tuossa välissä yhdet treenit sujuivatkin ihan hyvin. Palautin koiran rauhallisesti alkuun, ja uusinta onnistui, mistä pääsin vahvistamaan stoppia takapalkan avulla. Maanantain valkkutreeneissä luoksari oli taas superhieno, mutta eilen Niihaman kentällä nähtiin kaksi supervauhdikasta läpijuoksua jälleen!

Jep. jep.... Mun niin varma koirani on alkanut testailla asioiden pitävyyttä. Odottelen innolla, mitä muita liikkeitä se päättää ruveta viilaamaan!

Itseäni onnittelen siitä, että en ole lainkaan hermostunut näistä koiran kommervenkeistä. Ja olen myös pitäytynyt vaatimuksessani eli en ole lähtenyt asioita helpottamaan. Siinä mielessä onkin mielenkiintoista katsella kuinka kauan tätä testausta jatkuu...

Muuten treenit ovat sujuneet hienosti. Ohjattu on edennyt kivasti ja viime viikolla Ihku tekikin kolme peräkkäistä treeniä ilman, että karkasi suoraan noutoon. Maanantaina se toki testasi taas tätäkin, mutta onnistui kuitenkin korjauksessa tekemään hienon suorituksen! Nyt täytyy siis hiukan helpottaa merkin löytämistä ja antaa pojan kehittyä.

Seuraamisessa mulla oli lievää ahdistusta niskassa... Kokeet alkavat lähestyä ja jossainhan sen pitää näkyä! Meillä seuraaminen menee ihan piloille, kun mä rupean sitä kyttäämään ja koira vaistoaa mun nillityksen... Onneksi huomasin oman asenteeni hajoamisen jo yhden treenin aikana ja eilen onnistuin tätäkin korjaamaan ja kyllähän se Ihku seuraa, kun ollaan reiluja! Ja hienosti seuraakin! :)

Kotipuhteina opetin Ihkulle eilen laatikoiden kiinnilaittamisen keittiössä. Tää on osa takinpidon siedätystreeniä. :) Huisan hauskaa! <3

Kasvattajalta tuli viesti, jotta voisin valita pentuni paremmin! Tämän perusteella mun Freddeni on viherpepa eli Herra Kolmonen!

Auuuuh! Tuun hulluksi tässä odotellessa! :)

1) Röd rumpa - balanserad, leker gärna, inte så påverkad av yttre saker, tar gärna leksakerna och sticker för sig själv och leker, utforskar världen själv behöver inte mig till så mycket. Känns cool.

2) Röd nacke - trög, lite av tjuren ferdinand som sitter under sin korkek och doftar på blommorna, leker med de andra men inte lika mycket men sitter gärna och tittar men får sina ryck ibland och drar lite race, vallar gärna! Mycket lugn valp, just nu i varje fall.

3) Grön rumpa - framåt och vild, pigg och glad, följer med mig överallt, leker mycket gärna och är full fart, kampar gärna med mig, kommer alltid när man ropar, lite mera påverkad av saker som händer runt honom tror han behöver en del miljöträning för att vara helt trygg i alla miljöer.

Vad gäller följande egenskaper så rangordnar jag dem enligt följande

Leklust och intresse för att kampa, följa boll och hugga tag i den

Valp  3 (mest lektlust), 1, 2 (minst men inte ointresserad!)

Förfölja en trasa/ valla en trasa genom att smyga på den och/eller ha lite mera bågar runt den, gå smygande fram till trasan utan att hugga tag i den på en gång

Valp 2, 3, 1

Följa med mig eller efter mig, komma på inkallning

Valp 3, 1, 2

Reaktion på ljud, skramlar i plåtdörr

Ingen större skillnad, alla valpar hoppar till men kommer genast och undersöker saken 

Reaktion på andra hundar som skäller hysteriskt

Valp 3 reagerar mest, han tittar lite ängsligt runt sig och sedan lugn, ingen skillnad på de övriga två som verkar mest döva i det läget.

Matlust och ta godis från handen

Alla valpar lika matgalna

Gå på höga höjder (ca 1,2 m från marken)

Valp 3 (helt oberörd) därefter resten lika