Lauantaina pääsin Ihkun kanssa tuomarikurssin loppukollegioon FH-osuudelle! Ihan mieletöntä! Ihkulle tehtiin lyhennetty (n. 1300 ask.) FH2-jälki, jossa oli 3 piikkiä (jotka oli aikas tiukkoja, kun tilaa oli naftisti), kaari ja pari normikulmaa. Esineitä taisi olla 5, ikää jäljellä reilu tunti. Alustana lyhyt rehupelto, joka opli reunoissa lillinkiä...
Oli ihan mieletöntä lähteä jäljelle. Mulla oli loistava fiilis, päässä soi Fairground Attractionin Perfect ja koira oli innoissaan! :)
Ja jälki sujui hienosti! Arvoisa tuomarikokelaista muodostettu raati antoi sille n. 90p eli kaippa se olisi ollut 1.-tulos! Pisteitä lähti hieman ilmavasta nenästä kulmien jälkeen, aavistuksen hitaista esineilmaisuista, kahdesta uudelleenlähetyksestä esineeltä, parista stopista... mutta perustyöstö oli hyvää ja sain myös itse kehuja siitä, etten vaikuttanut koiraan jäljellä vaan ajoin sitä ohjesäännön mukaisesti!
Olin aika lailla samoilla kantimilla arvostelun suhteen. Ihku oli todella hieman korkeanenäinen kulmien jälkeen, mutta onneksi se teki kulmat muuten tarkasti ja onneksi nenä on kuitenkin laskenut siitä, kun Outi viimeksi katseli jäljestystämme. Huonot lähdöt esineiltä meni kyllä puhtaasti mun piikkiini, sillä hätiköin turhaan. Esineiltä lähtöihin täytyy lisäksi saada syvempää nenää. Mutta hitsi vie mä olin ja olen tyytyväinen mun koiraani!!!!
Kiitos Outi! On helppo onnistua, kun on maailman paras opettaja! Ja matkallahan tässä vielä ollaan! Ja matkalla olo onkin kyllä ihaninta! Nyt on syksyn tavoitteet saavutettu, eli koira on FH2-kuntoinen, ja nyt tiedän mitä osa-alueita pitää vahvistaa, jotta työstö paranee tästä ja jotta saisimme ensi vuonna jo tulostakin! Toki kahden viikon päästä Maskussa on kisat, mutta tän kollegion jälkeen voin lähteä sinne vain nauttimaan. Nyt tiedän, mitä Ihku osaa. Kokeessa katsotaan vain, jotta onnistutaanko jo tänä vuonna vain meneekö koularin saaminen ensi vuoteen. Se on siinä kintaalla, sillä epävarmuuttahan tuossa hommassa on vielä vaikka kuinka ja esineiden palkkaamattomusstreeni on jäänyt hieman vähiin, kun on pitänyt keskittyä tuon jäljen ajamiseen. Mutta ainahan sitä voi onnistuakin - hauskaa lähdemme kuitenkin pitämään! :)
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Matka Göteborgiin täsmentyy!
Jihuuu!
Nyt mulla on lentoliput Göteborgiin 26.10.!!! Silloin menen katselemaan pikkupenneleitä! Ihanaa!!!
Ja mikä parasta, kuulin juuri Marialta, että siellä on paimennuskoulutuspäivä juuri 26.10 eli voin ihastella penneleitä niin paljon kuin haluan ja aina välillä voin tiirailla isoja koiria hommissa! Jättekul!!!!
Nyt mulla on lentoliput Göteborgiin 26.10.!!! Silloin menen katselemaan pikkupenneleitä! Ihanaa!!!
Ja mikä parasta, kuulin juuri Marialta, että siellä on paimennuskoulutuspäivä juuri 26.10 eli voin ihastella penneleitä niin paljon kuin haluan ja aina välillä voin tiirailla isoja koiria hommissa! Jättekul!!!!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Jäljestystä mullalla
Olen käynyt kuluneella viikolla kahdesti jäljestämässä multapellolla Eerikäisen Maijan kanssa. Kiitos Maija!!!! Taas niin opettavaista ja mukavaa!
Ensimmäisen jäljen tein itse huonosti. Aloitin tosi vaikeasta kohdasta ja laitoin alkusuoralle liian vähän ruokaa. Eilen tein kuitenkin jo ihan hyvän harjoituksen. Jäljen kokonaispituus oli 1300 askelta ja siinä oli pitkää suoraa & erilaisia kulmia. Piikeissä Ihku meinaa oikoa, kun se haistaa namit vastaan tulevalta suoralta, mutta tämänkin suhteen saatiin hyvä harjoitus, kun vain estin koiraa oikomasta. Kolmannella piikillä koiruus ratkaisi asian itse pysähdyttyään vain ihan hetkeksi. Se siis haistoi namit, mietti hetken ja painoi nenun maahan ja jäljesti täydellisen piikin! Hyvä Iihkali!
Ensi viikonloppuna meillä on tuomarikollegio ja siellä sitten kuullaan, mitä arvoisat tuomariopiskelijat ovat meistä mieltä! Kivaa! Huisan jännää siis! :) Tämä jäljestäminen vain on niin ihanaa!
Ensimmäisen jäljen tein itse huonosti. Aloitin tosi vaikeasta kohdasta ja laitoin alkusuoralle liian vähän ruokaa. Eilen tein kuitenkin jo ihan hyvän harjoituksen. Jäljen kokonaispituus oli 1300 askelta ja siinä oli pitkää suoraa & erilaisia kulmia. Piikeissä Ihku meinaa oikoa, kun se haistaa namit vastaan tulevalta suoralta, mutta tämänkin suhteen saatiin hyvä harjoitus, kun vain estin koiraa oikomasta. Kolmannella piikillä koiruus ratkaisi asian itse pysähdyttyään vain ihan hetkeksi. Se siis haistoi namit, mietti hetken ja painoi nenun maahan ja jäljesti täydellisen piikin! Hyvä Iihkali!
Ensi viikonloppuna meillä on tuomarikollegio ja siellä sitten kuullaan, mitä arvoisat tuomariopiskelijat ovat meistä mieltä! Kivaa! Huisan jännää siis! :) Tämä jäljestäminen vain on niin ihanaa!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Penneli... :)
Meg sai siis eilen 8 tomeraa penskua: 5 poikaa ja 3 likkaa. Kaikki penskut on black&taneja. Ja sain ymmärryksen, että Maria myy mulle yhden uroksen!!! Ihanaa!
Alunperin olin vapaamielinen sukupuolen suhteen, mutta tässä viime aikoina olen ollut kallistuneena nartun kannalle. Nyt kun narttuja syntyi kuitenkin vähemmän ja niille oli enemmän ottajia, vaihdoin haluamiseni taas vapaalle ja päädyin siihen, että uros passaa mulle. Nyt mun ei tarvitse miettiä, mitä Ihkun kans tehdään ja näin tämä varmaan oikeasti sujuu helpommin. Ei siis tarvitse hermostua Ihkulle, joka menee tytöstä ihan sekaisin... Ja muutenkin varmaan ihan jees. Mä olisin halunnut sitä narttua osin varmasti sen vuoksi, että mulla on edelleen ajoittain kauhea ikävä Uldaa... Mutta ei se pensku Uldaa korvaa millään, eikä tarvitsekaan! Näin sillä on ehkä hiukan suuremmat mahdollisuudet olla oma ittensä, eikä mikään Ursulan korvike.
Ihanaa! Odotan pentusta aivan hulluna. Pieni tyhjä taulu täynnä mahdollisuuksia! Ja pennelin kutsumanimeksi tulee sitten Vinha. Ehkä hieman 50-lukun tyylistä, mutta jotenkin se kuulostaa musta hyvätä nyt.
Nyt on siis 8 viikkoa aikaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin penneliin! Yritän oikeasti aktivoitua ruotsin opiskelussa. Ihkun jälkikausi jatkuu vielä ainakin lokakuun puoliväliin. Ja nyt mun pitäis vääntää auto ja kämppä siihen kuntoon, että pensku on tervetullut. Paljon on siis hommaa. Ja sitten pitäisi sopia se vierailu Ruotsiin pentujen ollessa 5-6 viikkoisia. Ja ihan tuo työntekokin täytyisi jotenkin hoitaa tässä ohimennen - yksi esitelmä (joka onneksi on jo tehty!) ja yksi koulutusmatka sekä normi- & lisätyöt & ainakin yksi päivystys... Huaah! Mutta teen sen mitä ehdin, ja yritän nauttia joka askeleesta!
Alunperin olin vapaamielinen sukupuolen suhteen, mutta tässä viime aikoina olen ollut kallistuneena nartun kannalle. Nyt kun narttuja syntyi kuitenkin vähemmän ja niille oli enemmän ottajia, vaihdoin haluamiseni taas vapaalle ja päädyin siihen, että uros passaa mulle. Nyt mun ei tarvitse miettiä, mitä Ihkun kans tehdään ja näin tämä varmaan oikeasti sujuu helpommin. Ei siis tarvitse hermostua Ihkulle, joka menee tytöstä ihan sekaisin... Ja muutenkin varmaan ihan jees. Mä olisin halunnut sitä narttua osin varmasti sen vuoksi, että mulla on edelleen ajoittain kauhea ikävä Uldaa... Mutta ei se pensku Uldaa korvaa millään, eikä tarvitsekaan! Näin sillä on ehkä hiukan suuremmat mahdollisuudet olla oma ittensä, eikä mikään Ursulan korvike.
Ihanaa! Odotan pentusta aivan hulluna. Pieni tyhjä taulu täynnä mahdollisuuksia! Ja pennelin kutsumanimeksi tulee sitten Vinha. Ehkä hieman 50-lukun tyylistä, mutta jotenkin se kuulostaa musta hyvätä nyt.
Nyt on siis 8 viikkoa aikaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin penneliin! Yritän oikeasti aktivoitua ruotsin opiskelussa. Ihkun jälkikausi jatkuu vielä ainakin lokakuun puoliväliin. Ja nyt mun pitäis vääntää auto ja kämppä siihen kuntoon, että pensku on tervetullut. Paljon on siis hommaa. Ja sitten pitäisi sopia se vierailu Ruotsiin pentujen ollessa 5-6 viikkoisia. Ja ihan tuo työntekokin täytyisi jotenkin hoitaa tässä ohimennen - yksi esitelmä (joka onneksi on jo tehty!) ja yksi koulutusmatka sekä normi- & lisätyöt & ainakin yksi päivystys... Huaah! Mutta teen sen mitä ehdin, ja yritän nauttia joka askeleesta!
Tamskin valmennusryhmän karsinnat
Oltiin Ihkun kanssa aamulla Tamskin toko-valmennusryhmän karsintakokeissa. Ja jihuu!!! Me päästiin mukaan, vaikka sössinkin aika lailla "kokeessa"... :)
Menin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehdin totuttaa Ihkun tilanteeseen. Oli kiva huomata, että poju oli jo aika nopeasti valmis hommiin. Ollaan siis edistytty huiomasti tässäkin. Leikitin koiraa kentällä ja seurauttelin muutaman kerran päin seiniä ja siinä se treeni sitten olikin.
Paikkamakuuseen meno, itse paikkamakuu ja sieltä poistulo menivät kivasti. Makuussa Ihku oli kääntänyt toisen etutassun rinnan alle, mutta muuten oli ollut rauhallinen.
Seuraamisessa koira oli hyvällä vireellä mukana, mutta mua hiukan jännitti, mistä johtuen tein sivuaskeleet poikkeavasti eivätkä ne olleet siten kovin häävit. Alussa ihku otti hiukan sivuttaisetäisyyttä, mutta paransi kivasti seuruun edetessä. Juoksu ja hidas olivat hyviä. Joku täyskäännös hiukan levisi, mutta ei mitään katastrofaalista. Kontaktirikkoja en juuri huomannut. Loppumatkasta vinkupallo tippui kentälle mun taskusta, mutta Ihku ei onneksi reagoinut siihen ennen kuin viimeisessä perusasennossa, jolloin jäi yhtäkkiä opalloa ihailemaan! Oma vika! ;)
Vapaavalintaisena liikkeenä meillä oli kaket, jotka menivät kohtuullisen kivasti, mutta ei nyt ihan show-meiningillä! Eli 2. ja 3. vaihtoon tarvitsi kaksi käskyä molempiin, kun jäi tuijottamaan mun takana olevaa oviaukkoa... No koska tekniikka oli hyvä, tämä olisi ollut kokeissa varmaan 7,5 - 8. Liikettä oli < 2 cm taaksepäin.
Ihku oli siis aikas ihana - se oli koko testin oikein hyväntuulinen ja reipas! Olen tosi ylpeä siitä ja kyllä me toi paikka ihan ansaittiin! Hyvä me!
Sari ja Kurtsa pääsi myös mukaan ja aika läjä muitakin mukavia ihmisiä. Kiva. Nyt on siis kahdet hallitreenit viikossa talvikauden ajan! Here we come EVL!!!!
Menin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehdin totuttaa Ihkun tilanteeseen. Oli kiva huomata, että poju oli jo aika nopeasti valmis hommiin. Ollaan siis edistytty huiomasti tässäkin. Leikitin koiraa kentällä ja seurauttelin muutaman kerran päin seiniä ja siinä se treeni sitten olikin.
Paikkamakuuseen meno, itse paikkamakuu ja sieltä poistulo menivät kivasti. Makuussa Ihku oli kääntänyt toisen etutassun rinnan alle, mutta muuten oli ollut rauhallinen.
Seuraamisessa koira oli hyvällä vireellä mukana, mutta mua hiukan jännitti, mistä johtuen tein sivuaskeleet poikkeavasti eivätkä ne olleet siten kovin häävit. Alussa ihku otti hiukan sivuttaisetäisyyttä, mutta paransi kivasti seuruun edetessä. Juoksu ja hidas olivat hyviä. Joku täyskäännös hiukan levisi, mutta ei mitään katastrofaalista. Kontaktirikkoja en juuri huomannut. Loppumatkasta vinkupallo tippui kentälle mun taskusta, mutta Ihku ei onneksi reagoinut siihen ennen kuin viimeisessä perusasennossa, jolloin jäi yhtäkkiä opalloa ihailemaan! Oma vika! ;)
Vapaavalintaisena liikkeenä meillä oli kaket, jotka menivät kohtuullisen kivasti, mutta ei nyt ihan show-meiningillä! Eli 2. ja 3. vaihtoon tarvitsi kaksi käskyä molempiin, kun jäi tuijottamaan mun takana olevaa oviaukkoa... No koska tekniikka oli hyvä, tämä olisi ollut kokeissa varmaan 7,5 - 8. Liikettä oli < 2 cm taaksepäin.
Ihku oli siis aikas ihana - se oli koko testin oikein hyväntuulinen ja reipas! Olen tosi ylpeä siitä ja kyllä me toi paikka ihan ansaittiin! Hyvä me!
Sari ja Kurtsa pääsi myös mukaan ja aika läjä muitakin mukavia ihmisiä. Kiva. Nyt on siis kahdet hallitreenit viikossa talvikauden ajan! Here we come EVL!!!!
lauantai 15. syyskuuta 2012
Pentuja....
No nyt se on meneillään! Meg on synnyttänyt kolme poikaa. Mä toivon, että sieltä tulis vielä muutama, jotta mäkin saisin yhden. Huih! On niin vaikea hengittää, kun jännittää...
Mutta nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta! :)
Ja tässä linkki kasvattajan sivuille: http://www.tanspots.se/
Mutta nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta! :)
Ja tässä linkki kasvattajan sivuille: http://www.tanspots.se/
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Lilin haaste
Vastaan Lilin haasteeseen, mutta lopetan haastamisen tähän!!! :) Eli, jos joku mun blogini lukija haluaa vastata samoihin kysymyksiin, kuin mitä Lili mulle heitti, niin kiva, mutta pakko ei ole kenenkään. Jos vastaatte, laittakaa mulle vinkkiä aiheesta vaikka tän tekstin kommentteihin
1.Millä perusteella valitsit koirasi kasvattajan?
- Sain korvauspennun Uldan jälkimmäisestä pentueesta
2. Mitä koiraharrastuslajia et missään nimessä haluaisi harrastaa?
- Suojelua
3. Kuinka usein viikossa reenaat?
- Monta kertaa!!! Aina jotain pientä lenkillä, mutta varsinaisia treenejä ehkä 1-2 kertaa päivässä. Kerran viikossa lepopäivä näistä... tämä tosin hiukan vaihtelee. Joskus lepopäiviä on 0, joskus 2, joskus jopa tätä enemmän, mutta harvoin
4. Harrastatko koirailua vielä eläkeläisenäkin?
- Todennäköisesti
5. Koiraharrastus-urasi pohjanoteeraus?
- Ei sellaisia ole! ;) Pohjanoteeraus mulle on, jos menetän malttini koiralle. Onneksi niitä sattuu harvoin, mutta on kyllä sattunut aivan liikaa. Yritän kuitenkin elää elämääni eteenpäin ja unohtaa menneet. Historiaahan ei voi enää muuttaa, siitä voi vain oppia.
6. Miten toimit reeneissä jos kaikki menee pieleen?
- Lopetan treenin mahdollisimman pian ja yritän ajatella vain, että "Auts!" Mitähän tästäkin oppisi... Täytyy muistaa, että virheessä on aina mahdollisuus oppimiseen.
7. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
- Kumpaan? Olen sairaan tyytyväinen entisiin rotuvalintoihini, sillä ne ovat kuljettaneet minut tähän pisteeseen. Tulevaisuudesta en vielä tiedä. Penskun pitäisi syntyä ensi viikolla... ;) Ihanaa!!!!
8. Mikä on koirasi heikkous?
- Häiriöherkkyys, mutta se on osoittautunut minulle rikkaudeksi. Olen oppinut kouluttamisesta valtavasti tuon ominaisuuden vuoksi!!!
9. Mikä on koirasi vahvuus?
- Se on ihana! <3 Oikeesti!!! Ihkun vahvuus on myös ehkä sen dieselmäinen kestävyys ;). Se ei juurikaan varioi oppimiaan asioita, mutta on kuitenkin muokattavissa kohtuullisesti
10. Oletko ajatellut ryhtyä tuomariksi?
- No en kuuna päivänä! Kerran olin epävirallisissa tuomarina ja se oli aika katastrofi... Mulla ei ole mitään muuta linjaa, kuin 10 ja 0.
11. Tavoitteesi nykyisen koiran kanssa? Vai onko ne jo saavutettu?
- Tavoitteita riittää varmasti hamaan hautaan saakka, sillä Ihku on edelleenkin varsin haastava. Mutta koiraurheilun puolella tavoitteena on seuraavaksi FH2-koulari ja TVA-titteli. Sitä korkeammat tavoitteet on sipiä, mutta niitäkin on!
1.Millä perusteella valitsit koirasi kasvattajan?
- Sain korvauspennun Uldan jälkimmäisestä pentueesta
2. Mitä koiraharrastuslajia et missään nimessä haluaisi harrastaa?
- Suojelua
3. Kuinka usein viikossa reenaat?
- Monta kertaa!!! Aina jotain pientä lenkillä, mutta varsinaisia treenejä ehkä 1-2 kertaa päivässä. Kerran viikossa lepopäivä näistä... tämä tosin hiukan vaihtelee. Joskus lepopäiviä on 0, joskus 2, joskus jopa tätä enemmän, mutta harvoin
4. Harrastatko koirailua vielä eläkeläisenäkin?
- Todennäköisesti
5. Koiraharrastus-urasi pohjanoteeraus?
- Ei sellaisia ole! ;) Pohjanoteeraus mulle on, jos menetän malttini koiralle. Onneksi niitä sattuu harvoin, mutta on kyllä sattunut aivan liikaa. Yritän kuitenkin elää elämääni eteenpäin ja unohtaa menneet. Historiaahan ei voi enää muuttaa, siitä voi vain oppia.
6. Miten toimit reeneissä jos kaikki menee pieleen?
- Lopetan treenin mahdollisimman pian ja yritän ajatella vain, että "Auts!" Mitähän tästäkin oppisi... Täytyy muistaa, että virheessä on aina mahdollisuus oppimiseen.
7. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
- Kumpaan? Olen sairaan tyytyväinen entisiin rotuvalintoihini, sillä ne ovat kuljettaneet minut tähän pisteeseen. Tulevaisuudesta en vielä tiedä. Penskun pitäisi syntyä ensi viikolla... ;) Ihanaa!!!!
8. Mikä on koirasi heikkous?
- Häiriöherkkyys, mutta se on osoittautunut minulle rikkaudeksi. Olen oppinut kouluttamisesta valtavasti tuon ominaisuuden vuoksi!!!
9. Mikä on koirasi vahvuus?
- Se on ihana! <3 Oikeesti!!! Ihkun vahvuus on myös ehkä sen dieselmäinen kestävyys ;). Se ei juurikaan varioi oppimiaan asioita, mutta on kuitenkin muokattavissa kohtuullisesti
10. Oletko ajatellut ryhtyä tuomariksi?
- No en kuuna päivänä! Kerran olin epävirallisissa tuomarina ja se oli aika katastrofi... Mulla ei ole mitään muuta linjaa, kuin 10 ja 0.
11. Tavoitteesi nykyisen koiran kanssa? Vai onko ne jo saavutettu?
- Tavoitteita riittää varmasti hamaan hautaan saakka, sillä Ihku on edelleenkin varsin haastava. Mutta koiraurheilun puolella tavoitteena on seuraavaksi FH2-koulari ja TVA-titteli. Sitä korkeammat tavoitteet on sipiä, mutta niitäkin on!
NLP
Osallistuin NLP-koulutus Timantin järjestämälle NLP:n peruskurssille 3.-9.9.2012: info@nlp-koulutus.fi • www.nlp-koulutus.fi , ja nyt minut on niin sanotusti päivitetty uuteen versioon!!! Kiitos Esa & Katri sekä muut kurssille osallistuneet eli Three some & Pikkukinuskissa! <3
Lähdin kurssille kuitenkin aavistuksen epäileväisillä mielin, vaikka olin keväällä kuullut Katrin kisajännitysluennon ja käynyt jopa yksityisvalmennuksessa kertaalleen. Koko homma haiskahti kuitenkin aavistuksen scientologialta, kuten serkkuni kesällä tokaisi :). Kaksi ensimmäistä päivää kuluivat tilannetta tarkkaillen ja toisen päivän päätteksi sain melkoisen frustraatiokohtauksen... ;). Olin täysin vakuuttunut, että rahani on viety ja vielä viikko elämästäni varastettu, mutta koska olen huono perääntymään, päätin ottaa loppukurssin kevyemmin ja harjoitella hieman kärsivällisyyttä... ihan niin kuin itse! ... Ja siinä oivalsin ensimmäisen asian... eli todellakin - voin opetella kärsivällisyyttä! Em. päätöksen jälkeen kärsivällisyyteni oli yllättävän vähän koetuksella ja uppouduin kurssiin päivä päivältä yhä enemmän.
Kurssilla käsiteltiin aivan valtavan paljon asioita. Varmasti puolet hurahti ohi korvien, pää ei vain pystynyt sulattamaan määräänsä enempää... Mutta siitäkin huolimatta mä opin aivan valtavasti!!! Pitkälti asioissa oli ihan operantin ehdollistamisen soveltamista ihmisiin, mutta myös paljon puhtaasti ihmisiin liitettäviä asioita, kuten uskomukset, kielen rakenteet ja niiden käyttö, ajatustapojen rakenteet, peesaaminen (joka toimii kyllä eläinten suhteenkin!) jne.
Suurimmat elämykseni koin perjantaina ja lauantaina em. frustraatio-oivalluksen lisäksi. Sunnuntaina pystyin oikeastaan vain nautiskelemaan kaikesta oppimastani. Ja ehdottomasti parasta oli lauantainen oman elämän muutos, josta en kerro tässä blogissa sen tarkemmin, mutta uskon, että ihmiset ympärilläni saavat vain nauttia sen seurauksista... :) Suorastaan ihanaa! Tulee vain mieleen, että voih, kun olisin saanut tällaisen kurssituksen jo aikaisemmin... mutta onneksi sain edes nyt, jottei enää yhtään päivää elämästä kulu hukkaan vääränlaisten uskomusten kahleissa!!!
Ensimmäiset ulospäin näkyvät muutokset tapahtuivat meillä kotona kissan ja koiran väleissä. Be olivat tyystin nahistelematta torstaista maanantaihin! Maanantaina työpaikan aiheuttama stressi alkoi ilmeisesti näkyä mun olemuksessani, sillä silloin alkoi jo pieni kähinä ja tänäkin aamuna jouduin erottelemaan pukareita toisistaan... Ne rauhoittuvat kuitenkin aikaisempaa nopeammin, kun suhteudun niihen tappeluihin vain rauhoittavasti, enkä yhtään provosoinut niitä lisää hermostumalla itse. Ehkä tästä oikeasti löytyy vielä jokin tasapaino!
Ja Ihkun kanssa treenaaminen on ollut loistavaa! Nyt pysyn ikään kuin enemmän hetkessä kiinni ja koira on aivan loistava! Mulla ei oikeasti ole ollut ikinä näin hienosti toimivaa koiruutta! Ja se on siis meidän Ihku!!! Kauhukakaroista kamalin!!! <3 <3 <3
Ja ehkä kaikista tärkeintä kaikessa... tätä tuskin meinaan kehtaa ääneen tunnustaakaan... mutta oma aviomieheni Mikko tuntuu tutummalta ja ihanammalta kuin koskaan!!!!!!!!! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Lähdin kurssille kuitenkin aavistuksen epäileväisillä mielin, vaikka olin keväällä kuullut Katrin kisajännitysluennon ja käynyt jopa yksityisvalmennuksessa kertaalleen. Koko homma haiskahti kuitenkin aavistuksen scientologialta, kuten serkkuni kesällä tokaisi :). Kaksi ensimmäistä päivää kuluivat tilannetta tarkkaillen ja toisen päivän päätteksi sain melkoisen frustraatiokohtauksen... ;). Olin täysin vakuuttunut, että rahani on viety ja vielä viikko elämästäni varastettu, mutta koska olen huono perääntymään, päätin ottaa loppukurssin kevyemmin ja harjoitella hieman kärsivällisyyttä... ihan niin kuin itse! ... Ja siinä oivalsin ensimmäisen asian... eli todellakin - voin opetella kärsivällisyyttä! Em. päätöksen jälkeen kärsivällisyyteni oli yllättävän vähän koetuksella ja uppouduin kurssiin päivä päivältä yhä enemmän.
Kurssilla käsiteltiin aivan valtavan paljon asioita. Varmasti puolet hurahti ohi korvien, pää ei vain pystynyt sulattamaan määräänsä enempää... Mutta siitäkin huolimatta mä opin aivan valtavasti!!! Pitkälti asioissa oli ihan operantin ehdollistamisen soveltamista ihmisiin, mutta myös paljon puhtaasti ihmisiin liitettäviä asioita, kuten uskomukset, kielen rakenteet ja niiden käyttö, ajatustapojen rakenteet, peesaaminen (joka toimii kyllä eläinten suhteenkin!) jne.
Suurimmat elämykseni koin perjantaina ja lauantaina em. frustraatio-oivalluksen lisäksi. Sunnuntaina pystyin oikeastaan vain nautiskelemaan kaikesta oppimastani. Ja ehdottomasti parasta oli lauantainen oman elämän muutos, josta en kerro tässä blogissa sen tarkemmin, mutta uskon, että ihmiset ympärilläni saavat vain nauttia sen seurauksista... :) Suorastaan ihanaa! Tulee vain mieleen, että voih, kun olisin saanut tällaisen kurssituksen jo aikaisemmin... mutta onneksi sain edes nyt, jottei enää yhtään päivää elämästä kulu hukkaan vääränlaisten uskomusten kahleissa!!!
Ensimmäiset ulospäin näkyvät muutokset tapahtuivat meillä kotona kissan ja koiran väleissä. Be olivat tyystin nahistelematta torstaista maanantaihin! Maanantaina työpaikan aiheuttama stressi alkoi ilmeisesti näkyä mun olemuksessani, sillä silloin alkoi jo pieni kähinä ja tänäkin aamuna jouduin erottelemaan pukareita toisistaan... Ne rauhoittuvat kuitenkin aikaisempaa nopeammin, kun suhteudun niihen tappeluihin vain rauhoittavasti, enkä yhtään provosoinut niitä lisää hermostumalla itse. Ehkä tästä oikeasti löytyy vielä jokin tasapaino!
Ja Ihkun kanssa treenaaminen on ollut loistavaa! Nyt pysyn ikään kuin enemmän hetkessä kiinni ja koira on aivan loistava! Mulla ei oikeasti ole ollut ikinä näin hienosti toimivaa koiruutta! Ja se on siis meidän Ihku!!! Kauhukakaroista kamalin!!! <3 <3 <3
Ja ehkä kaikista tärkeintä kaikessa... tätä tuskin meinaan kehtaa ääneen tunnustaakaan... mutta oma aviomieheni Mikko tuntuu tutummalta ja ihanammalta kuin koskaan!!!!!!!!! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)