Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulua ja pikkumurheita...


Joulu tuli ja meni. Kerrankin hösäsin joulua vain ihan pari päivää ennakolta – elin siis ehkä hieman aiempaa enemmän hetkessä! Sen seurauksena tosin lahjat jäivät pääosin ostamatta, mutta laskin, että maailmassa on jo niin paljon kaikkea, ettei se enää mun pikkuostoksistani kummemmaksi muutu… Jos menetin jonkun ystävän lahjattomuuteni takia, niin se oli varmaan sitten tarkoitettu siten ;).

Koiratkaan eivät saaneet lahjoja muuta kuin siskoltani possunkorvat! Ja nekin annettiin jo ennakolta…

Joulua juhlistettiin kuitenkin useampana päivänä, joten kyllä sitä touhua riitti! Ensin juhlittiin mun lähisuvun kesken, sitten käytiin anoppilassa ja sitten aattona kemuteltiin ystävien kera… Mutta mikä tärkeintä – joulupäivänä ja tapanina mä lepäsin ja mietin mihin olen taas elämäni kanssa kiirehtimässä! Lenkkeilin koirien kanssa ja niiden treenauksessa keskityin oleelliseen eli asenteeseen. Lukaisin myös Hagströmin Från valp till stjärna-kirjasta oleellisimmat harjoitukset ja kirjasin ylös mitä Freddeliinin kanssa kannattaa seuraavan tehdä. Samalla huomasin, että monet Ihkun toimintatavat ovat ihan minun sille opettamiani… Mm. seuraamisessa hidastelu tulee ihan siitä, että minä aina pysähdyn palkkauksessa, jolloin pysähtyminen ikäänkuin linkittyy liikkeen loppuun! Ja ihan vastaavasti olen opettanut koiralle jääviin hitaan tekniikan… Voi mua! J

Fredden koulutuslistaan tuli lähes 40 eri kohtaa, joita kaikkia täytyisi hiljalleen rakentaa… enkä saanut nouto-osuutta edes mukaan tähän! No aikaahan on! Oleellisinta nyt on oikean tunnetilan ja sitoutumisen rakentaminen treeneihin ja jokapäiväisen elämän harjoittelu… Sitä samaahan teen edelleenkin myös Ihkun kanssa eli harjoittelua koko elämä!

Autojen jahtaus yltyi joulun tienoilla jo pienoiseksi ongelmaksi, vaikka olen yrittänyt huomioida Fredden toiminnan koko ajan. Se väijyi vastaantulevia autoja ja siirtyi litteänä niiden perään… Aina en ehdi namittaa koiraa ennen kuin auto jo tulee, ja silloin homma menee helposti plörinäksi. Pääosin olen kuitenkin onnistunut keskittynyt asiaan ja namittelemaan pentua kontaktista paljon jo ennen kuin ensimmäistäkään autoa näkyy. Olemme käyneet ihan varta vasten autoja katsomassa Teiskontien vierellä ja homma on tuottanut tulosta – eilen väijymistä ei ilmennyt lainkaan!

Toinen käytännön ongelmaksi muodostunut asia on ollut pikkukoiran reaktiivisuus ympäristöönsä. Ymmärrän kyllä pennun puhkumisen outojen asioiden suhteen, mutta ajoittain Fredde näyttää palkittuvat hälytyksestään niin, ettei se palaudu enää vaan jää vain karvat pystyssä louskuttamaan kaikelle mahdolliselle. Huaah! Haluaisin kouluttaa koirani mahdollisimman pitkälle positiivisesti vahvistaen, mutta näissä tilanteissa olen ollut aika voimaton pelkin positiivisin avuin, kun tilanteesta ei pääse poiskaan, Eilen hermostuin pennulle todenteolla ja otin tiukan ravistusotteen elukkaan. Sittemmin lyhyt "Ei" on riittänyt lakkauttamaan orastavan rähinän. Tämän jälkeen olen sitten vahvistanut positiivisesti oikeaa toimintaa… Ikävää, mutta hysteriaan ei näytä auttavan pelkkä positiivisuus – kierre on katkaistava, ennen kuin se yltyy mahdottomaksi!

Kotona yksinolo on kolmas ongelmakohta. Homma sujui jo ihan hyvin, kun koirat olivat alakerran huoneessa, mutta Fredde on tehokkaasti oppinut pakenemaan aitauksestaan ja aitaus siirrettiin nyt joulun alta yläkertaan yökyläilijöiden vuoksi… Tänään koirat suljettiin siis kiireessä kylppäriin, ja päivällä töiden jälkeen saan todella miettiä, kuinka ratkaista tämä pieni ongelma… ellei Ihku hermostu ja listi pentua jo päivän aikana… En haluaisi antaa  koirien riehua aivan vapaasti, mutta pentu ei kestä olla yksin ilman Ihkua… Tai kyllä se kestää, mutta huuto on kamala ja naapurit hermostuu pian. Jep jep. Pentu muistuttaa Uldaa tässäkin… onneksi muut muistuttavat asiat ovat positiivisia!!!

Pieniä huolia ja murheita siis, mutta pääosin elämä on ihanaa ja pentu on todellinen helmi! Voi, kun osaisin aina nauttia siitä ja kaikesta muustakin täysin siemauksin! Eilen kuulin, että Fredden emolla Megillä oli diagnosoitu AIHA! Meg-rukka taistelee nyt elämästään, mutta toivon todella, että se selviää! Onneksi ko. tauti ei ole tiettävästi perinnöllinen… Mutta pentuja Megille ei enää tule, sillä pennutus voi lisätä riskiä uudelleensairastamiseen. 

----- Ei selvinnyt Meg ei... Näin tuli Freddestä orpo...  

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Oppimaan opiskelua

Fredde saavutti eilen huiman 3 kk iän! <3 Yhteistä taivalta meillä on siis jo 6 viikkoa! Hui!

Mun mielialani penskun ja oman edistymiseni suhteen vaihtelee kuin vuoristoradalla. Välistä olen tosi tyytyväinen... välistä taas aivan epätoivoinen. Huh! Yritän nyt vain palauttaa mieleeni, että otin kelpien oppiakseni lisää koirista, en siis todistaakseni, että osaan jo kaiken... Näin rauhallisesti mietittynä asia on päivänselvä, mutta jostain mun sisimmästäni kumpuaa perfektionismin kuiske, joka vaatii ihan jotain muuta.

Mutta pennun kanssa harjoittelu on ollut aika ihanaa. Fredde on niin kovin ihana ja oppivainenkin, kun vain olen löytänyt sopivat keinot vahvistella asioita. Kotona naksuttelu alkaa taas sujua, mistä suurkiitokset Tinille, joka näytti lähes kädestä pitäen kuinka kaikki oikeasti tehdään. Perusteet alkavat olla jo ihan kivasti läpikäytynä, mutta toki hommaa piisaa vielä paljon. Nyt työstön alla on noutokalpulan nostaminen ja se on alkanut sujua ihan kohtuudella.

Perjantaina sain koiran eyeaamaan oikein kunnolla, kun näytin Tinille sen Ta i -leikkiä... Koira oli todella koomassa eikä silmän käyttö loppunut kuten aiemmin, kun olen vain heilauttanut kättäni lelun edestä. Kooma keskeytyi kuitenkin namilla ja sillä, kun vingutin vinkupalloa selän takana ja annoin koiran tämän jälkeen hyökätä leluun kiinni heti, ilman sen kummempia vaikeutuksia. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tuo silmä esiintyy. Uskon kuitenkin, että osin tuolla ta i -leikillä koiralle voidaan opettaa käsky, joka puree eyeauksen läpi. Tässäkin harjoittelussa onnistumis-% on pidettävä kuitenkin tosi korkeana, sillä silmän käyttö on niin luontaista, että se kyllä vahvistuu, jos sille vain sen mahdollisuuden antaa.



tiistai 11. joulukuuta 2012

Elämisen opettelua






On ollut kauhea kiirus pennun vuoksi. Vuorokaudesta meinaavat tunnit loppua kesken, kun olisi niin paljon kaikkea tekemistä! Penskun kanssa pitäisi leikkiä, sitä pitäisi sosiaalistaa, pitäisi miettiä kuinka ratkaista eteentulevat ongelmanpoikaset ja suunnitella kuinka rakentaa pennelin treenit... Ja sitten vielä kaikki muu... Olenkin päättänyt, että jouluvalmistelut jäävät tänä vuonna minimiin! Ihan kaikkeen en vain repeä! :)

Mutta ei tämä nyt ihan niin kamalaa ole! Fredde on suloinen ja lähes kaiken ajan se on äärimmäisen ihana ja täydellinen pentu! Se on niin erilainen kuin mitä Ihku oli! Ja siis hyvässä! Fredde on sosiaalinen ja kontaktinhaluinen. Se ei pelkää ihmisiä. Se leikkii hyvin, syö hyvin, on lähes koko ajan kuulolla ja on vain niin täydellinen pieni koiran alku ettei mitään rotia! <3

Mutta on tässä jo ongelmiakin ratkottu. Onneksi ympärillä on viisaita ja auttavia ihmisiä, jotka neuvovat ja näkevät asiat ilman valtavaa tunteen paloa...

Eilen aamulla oli draamaa ilmassa... Fredde lähti heti aamulenkillä mun ohitseni ja viipotti rohkeasti eteenpäin ottamatta turhia kontakteja muhun. Yritin hillitä haluni houkutella pentua paikalle ja onnistuinkin jotenkin. Mutta sitten peltojen välissä pyörätiellä huomasin yhtäkkiä pyöräilijän vieressäni ja Fredde oli 2 m edelläni. Säikähdin melkoisesti, mutta Freddepä vasta säikähti! Se singahti kiertoradalle pyöräilijä kintereillään ja haukkua mellasti irokeesi pystyssä. Ihana pyöräilijä huomasi onneksi täysin hallitsemattoman tilanteen ja pysähtyi, jotta pentu olisi päässyt takaisin, mutta lähti kuitenkin uudestaan liikkeelle hieman liian aikaisin ja niin takaa-ajo lähti uudestaan käyntiin. Pyöräilijä pysähtyi onneksi uudestaan ja malttoi odottaa sen aikaa, että Fredde kiersi hangen kautta takaisin ja palasi korvat tötteröllä luokseni. Kiitos siitä!  Loppulenkki sujuikin mainiosti - mulla oli jälleen maailman ihanin ja tottelevaisin pentu mukanani... pentu käveli suorastaan takaperin, jotta olisi saanut pidettyä katsekontaktin minuun! :)

Fredden terävyys muutoinkin aiheuttanut päänvaivaa. Se reagoi välillä täysin olemattomiin asioihin (minun mielestäni esim. linnun laulu ei ole hälytyksen arvoinen asia... eikä muuntaja... eikä liikennemerkki) ja aika vahvasti reagoikin, lähtee eteenpäin ja haukkuu karvat pystyssä. Olen ratkaissut tilanteen tekemällä täyskäännöksen ja jättämällä mellastajan ilman taustatukea. Kun se on kipittänyt tilanteen huomattuaan mun luokseni olen toki palkannut sen kontaktista ja sitten on vain lähdetty uudestaan eteenpäin. En ole siis kieltänyt koiraa, olen vain jättänyt sen huomiotta ja tämä onkin auttanut nopeasti. Nyt reilun viikon harjoittelun jälkeen Fredde pöhkii ja kääntyy samantien mun luokseni nähtyään tai aistittuaan jotain hälyttävää. Kokonaispöhkiminen on vähentynyt valtavasti ja parina viime päivänä sitä on esiintynyt lähinnä loppulenkistä, kun pentu alkaa väsyä.

Toinen haaste on ollut Fredden jumalaton reagointi liikkuviin kohteisiin. Tähän olen vastaehdollistanut koiraa ja yrittänyt ennakoida mahdollisesti kiihdyttäviä tilanteita. Treenihalleissa olen lisäksi yrittänyt tehdä niin lyhyitä treenejä, että koira onnistuu varmasti. Olemme esim. käyneet treenihallissa 1-2 minuutin vierailuja ja nyt tilanne on edennyt siihen, että pentu voi keskittyä muhun myös ihan namipalkalla. Eilen Tallilla pentu oli hipi hiljaa, vaikka bc:t yms. juoksivat pitkin kenttää. Ihanaa! Valoa tunnelin päässä siis myös tämän suhteen. :) Kotitreeneissä Fredde on oppinut odottamaan omaa vuoroaan kiltisti aitauksessa eikä se juurikaan edes kitise siellä.

Paljon on opittavaa ja pohdittavaa! Yritän kirjata tänne tärkeimmät aina kun ehdin.




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ihkun evl 2. palkinto ja 3. viikko pennun elämää

Ihku osallistui tänään 2. evl-kokeeseensa Tamskin tallilla ja saldoksi 251p/2. palkinto. Olen niin onnellinen pienestä porosestani! <3. Kiitos tuomari Ralf Björklundille, liikkuri Johanna Nybergille, pääjärkkäri Mimoza Vierikolle, muille järjestäjille ja kanssakisaajille!

Koe sujui hyvässä vireessä.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9 - liikutti tassuja ja haisteli alussa.
Seuraaminen 9 - WOW! Käännökset olivat väljiä ja mä juoksin ilmeisesti hirven lailla uusissa talvipopoissani, mutta koira oli hieno muuten! <3 Evl:n seuraamisesta 9 on mun mielestä sairaan siistiä!
Zetari 9
Luoksari 5 - Käsimerkki pysäytykseen aiheutti jälleen kerran kenguruhyppyjä...
Ruutu 6 - Ihku nousi seisomaan liikkurin kutsumiskäskystä! Jihuuuu! Mä olen saanut todella muutettua sen asenteen tuohon odottamiseen! :)
Ohjattu 9 - Numero on parempi  kuin totuus... Koiralla  ei ollut aikomustakaan mennä merkille, mutta koska se juoksi tarpeeksi läheltä merkkiä, onnistuin pysäyttämään sen 2 m säteen sisäpuolelle...
Metalli 7,5 - Ravas ja osui esteeseen paluussa
Tunnari 8,5 - Koira onnistui pyöräyttään kapulaa paluussa niin, että näytti siltä kuin olisi purrut kapulaa... Vahonkoja sattuu.
Kaket 7,5 - Ihku ei keskittynyt alkuun kunnolla, eikä noussut sitten seisomaan kuin vasta toka käskyllä. Nousi siis ensin istumaan. Mutta koira ei varsinaisesti jumittanut, mistä olin todella onnellinen!!!!

Jesh! Suuria mörköjä on voitettu! Asenne sekä koiralla että mulla alkaa kestää hiljalleen. Nyt vain lisää hyvää treeniä ja maaliskuussa sitten seuraava yritys. :) Pupu! <3

Fredden kolmas viikko meillä on sujunut kivasti. Se kehittyy valtavasti koko ajan  ja koiruuksista on tullut tosi hyvät kaverit! Hieman olen ollut huolissani Fredden voimallisesta reagoinnista saalisärsykkeiden suhteen, mutta olemme pohtineet asiaa Sarin kanssa ja soitin myös Rajamäen Jaanalle ja uskon, että asia saadaan kyllä kuosiin. Toimintasuunnitelmana on ennakointi, niin että vastaehdollistan koiraa kiihdyttäviin tilanteisiin. Lisäksi vahvistan lähellä olo -leikkiä niissä tilanteissa, kun koira painelee ohitseni. Pääosinhan Fredde kulkee n. 1-2 m säteellä takanani, mutta välillä se ohittaa minut ja usein silloin ilmoittelee haukkumalla kokemistaan uhista. Nyt olen pysähtynyt, kun pentu kirmaa ohitseni ja vahvistanut kontaktia, kun se on sitä tarjonnut kääntyen samalla takaisin lähtösuuntaan. Jos Fredde on syöksynyt eteenpäin hälyyttääkseen lauman, olen vain kylmän rauhallisesti lähtenyt palaamaan takaisin ja odottanut, että pörhäkkä pentu on kipittänyt luokseni huomattuaan taustajoukkojen katoamisen. Tätä olen sitten vahvistanut ja olen huomannut heti, että Fredde ei tee enää kahta hälytystä samasta asiasta vaan jää nyt kannoilleni tilannetta tarkkailemaan - ja on siis hiljaa. Asia siis etenee haluamaani suuntaan!

Treenihallien suhteen päätin, että opetan pennulle nyt ensin kunnon kontaktin ja leikin autosta ulostuloon ja siirrymme hiljalleen kohti hallia. En kuitenkaan yritä edes päästä halliin sisään, ennen kuin voin olla varma, että pentu onnistuu sille suunnittelemassani yksinkertaisessa ja lyhyessä tehtävässä. Kiihtymisen torjuntaa siis onnistumisten ja ohjauksen kautta, ei niinkään hillumisen kieltämistä avulla, sillä haluan, että pentu oppii mielentilan säätelyn itse. Jep. Ihanaa, kun tästäkin on nyt toimintasuunnitelma. Kiitos Jaana ajatusten avauksesta!

Kotitreeneissä Fredde on oppinut lisää perusteita. Nyt se osaa jo hieman seistä, istua ja maata ja kaikkiin näihin on otettu myös kestoa ainakin kertaalleen. Perusasento ja seuraamisen paikka alkavat löytyä kivasti. käsi- ja kosketuskeppi-targettia olen vahvistanut, mutta tassutarget on hetken pannassa, jotta saan lelun palautuksen luotettavammaksi. Nythän Fredde ottaa lätkän suuhunsa, jos palkkaan sitä namilla, ja toisaalta lelupalkka ei toimi, sillä penne tuo lelut kuitenkin hiukan nihkeästi. Toki voisin miettiä kaakelin käyttöä kuten näin Elinan tekevän... Leikin sääntöjä ollaan vahvisteltu myös. Nyt Fredde kestää jo kohtuullisesti häiriöpalloa narupalloleikin yhteydessä ja stimuluskontrollin alkeet ta i -leikkiin on aloitettu. Olen myös noudattanut laihaa Ikean råttaa namivaihdolla ja tämän Fredde tuntuu tajuavan. Somaa!

Aloitin viikko sitten työt ja Fredde on oppinut hienosti kotiin jäämisen. Tänään se oli jopa 4 h ihan yksin ilman Ihkua, kun oli tuo koe. Ja hyvin meni. Pentu oli rauhallinen, mutta onnellinen, kun palattiin reissusta!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Aika rientää - Fredde 8 -10 viikkoa

Mun pentuloma loppuu huomenna, mikä on ihan hyvä juttu. Olen stressannut aika lailla sitä, miten selviän pikku pentuni kanssa ja vaikka kaikki onkin sujunut hyvin, alan seota hiljalleen! Työnteon tuoma järjestys on siis varsin tervetullutta!

Toisaalta tämä kaksi viikkoa on kulunut varsin vauhdikkaasti, toisaalta aika on madellut. Mukavaa kuitenkin olla välillä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Tärkeintä nyt kuitenkin on, että Fredde on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja uskon, että nyt se alkaa selvitä työpäivistäni ilman jatkuvaa paapomista. Laitan koiranpojat alakertaan ja Freddelle yritän aidata oman tilan, jotta Ihkulla olisi edes jotain rauhaa. Pojat tulevat kyllä tosi hyvin juttuun, joten uskon, että kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäisen viikon pentu nukkui ja valvoi 1-2 h sykleissä. Nyt syklin pituus on kasvanut n. 4 tuntiin. Samalla pennun voimat ovat kasvaneet ja nyt se jaksaa jo lenkkeilläkin ihan kivasti. Tarjoan sille kuitenkin kantoapua vielä herkästi, jottei pienet jalat kulu turhaan. Pää näyttää välillä vievän enemmän kuin kintut jaksaa.

Fredde tekee vain harvoin pissoja tai tuhdimpiakaan tuotteita sisälle. Vahingot ovat pitkälti minun huolimattomuuttani tai sitten yksinoloon (eli alakerran koirasiirtolaan) liittyviä.

Pentu on kaikkinensa tosi ihana! Se on iloinen, reipas, leikkii mieluusti ja kiipeilee syliin. Ruoka maistaa hyvin ja oppimista ja edistymistä tapahtuu joka päivä! Perjantaina se ei osannut olla vielä rauhassa omassa pentuaitauksessaan, kun treenasin Ihkua, mutta tänään se odotti omaa vuoroaan jo ihan tyynesti. Lahkeiden pureminen jäi pois, kun Jannen ohjeiden mukaan namitin koiria kiihdytystilanteissa. Näin pennun mielenkiintoa on saatu suunnattua pois myös muista liikkuvista kohteista, kuten pyöristä ja juoksijoista. Tänään lattian moppaus oli kuitenkin herralle liikaa, ja jotta siivous olisi mitenkään sujunut, pentu piti eristää koirasiirtolaan vallan kokonaan..

Ulkona olen yrittänyt vahvistaa pennun spontaania kontaktia ilman houkuttelua. Näissä on vielä vahvistamisen varaa ja runsaasti. Osin kontaktin vahvistamista hankaloittaa se, että Fredde kulkee mieluusti mun kannoillani, enkä mä näe sitä silloin ilman, että rupean pyörimään ympyrää... Lisäksi olemme harjoitelleet kutsusta tapahtuvaa luoksetuloa ja ihan paria kertaa lukuun ottamatta nämä ovat sujuneet. Kun Fredde ensimmäisen kerran jätti tulematta, kännyin kannoillani ja "hylkäsin" pennun - sen jälkeen luoksetulot ovat kyllä maittaneet! Tarkkuutta on vaatinut se, etten vahingossakaan tartu pentuun sen tullessa luokse ja toisaalta se, että palkkaan se tarpeeksi tykö, jotta kiinniottaminen onnistuu ilman kurottelua. Nopeasti nämäkin ovat parantuneet, kun olen kiinnittänyt asioihin huomiota. Pennun kanssa on NIIN paljon asioita, joita pitää huomioida. Olen yrittänyt hokea mielessäni: "Vahvista!!! Älä houkuttele!" ja kaippa se alkaa upota hiljalleen...

Ulkona olemme lisäksi leikkineet lähes joka lenkillä. Tämän osuutta pitäisi kasvattaa kuitenkin vielä. Mä vajoon niin helposti pelkkään namitusmoodiin, että on parempi olla tarkkana tässä.

Sisällä olen sheipannut pennulle uusia pieniä taitoja. Se oppii nopeasti ja täytyisi taas suunnitella, mitä opetan seuraavaksi, jotten jää paikalle junnaamaan. Tärkeimpiä asioita ovat olleet tuo rauhoittuminen ja odottaminen Ihkun tehdessä, kontakti, erilaiset targetit, leikkinouto, erilaisten leikkien säännöt ja irroitus leluista. Perjantaina aloitin ja tänään sain valmiiksi perusasennon laatikon avulla sheipaten. Hauska uusi temppu minullekin! Sisällä mun pitäisi ehdottomasti ottaa kello käyttöön, jotta saisin rajattua harjoitukset tarpeeksi lyhyiksi ja onnistuisin koukuttamaan koiran naksutteluun. Nyt se on päässyt törkeän monesti itse lopettamaan homman ennen mua... Se lieneekin siis yksi seuraavista teemoista!

Ihku ja Fredde ovat nyt siis oikein hyvää pataa. Ipana pomottaa hiukan, mutta Fredde osaa hienosti vastata höykkyytykseen ja pääosin pojat leikkivät oikein rennosti keskenään. Elvis ei vain kauheasti pidä sisällä riehumisesta; kokee varmaan olonsa jotenkin uhatuksi, kun kaksi hullua koiraa meuhkaa ja reuhaa. Sitäkin olen nyt yrittänyt huomioida parhaani mukaan...

Joo. Hirveästi on tapahtunut. Tässä muutama kuva vielä. Niitä olen ottanut surkean vähän surkeista ilmoista johtuen, mutta elämä on...








sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Fredden jäljet

Olen tehnyt Freddelle pari alkeisruutua jäljestykseen. Lähes jokapäiväinen sade on haitannut huomattavasti uuden lajin aloittamista!

Eilen Outi ohjasi meitä jälleen pikaisesti. Tein 1 x 1 m ruudun, jossa paalu ja kaikki, nameja paalulle ja vasemmalle suoralle painottuen. Sitten penneli ruutuun syömään ja hienosti se havaitsi rajat ja pysyi ruudun sisällä! <3 Kiitos Outi neuvoista taas!!!

Illalla tein uusintaruudun, mutta silloin pensku ajautui ruudusta ulos. Nappasin sen syliini ja se sitten siitä harjoituksesta. Tänään aamulla 5. ruutu ja tämä sujui jälleen mallikkaasti eli pensku tuli rajoille, mutta korjasi aina itsenäisesti ruudun sisään! Hyvä Fredde!

Huomenna teen ehkä jo suorakaiteen, ja sitten siirrymme kolmioon ja sen kautta jälkisuoraan! Voin, kun tulisi sateettomia aamuja, jotta voisin tehdä näitä pieniä alkeisjälkiä!

Ihkun 1. EVL-koe!

Eilen Ihku korkkasi vihdoista viimein evl:n. Maneesikoe järjestettiin Mäntässä ja tuomarina toimi Ossi Harjula.

Koe oli minun kannaltani menestys, vaikka pistesaldo oikeutti hädintuskin 3. tulokseen. Onnistuin olemaan rento ja tekemään asioita oikeasti yhdessä koiran kanssa. Yleisö, tuomari ja liikkuri unohtuivat kokonaan, siellä olimme vain me - minä ja Ihku! <3 Haasteet muodostuivat pitkälti maneesin pohjasta ja ikävistä sattumuksista, joihin toki vaikuttaa vielä riittämätön varmuus liikkeiden oikean suoritustavan suhteen.

Eli paikallaoloista Ihku sai 10p molemmista ja oli ilmeisesti pitänyt myös tassunsa paikoillaan, sillä sen edessä maassa ei ollut ylimääräisiä jälkiä! Hienoa! Ja sekä kehäänmeno että sieltä poistuminen tapahtuivat ihan rennosti.

Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Seuraamisesta 8. Kaavio oli pitkä ja alusta hieman hankala - olin todella tyytyväinen tähän! Zetari 7, sillä siinä seuraaminen oli huonoa ja varmistin viimeisenä tulevan istumisen.   Luoksetulosta 0! Ihku teki jälleen kerran kiihdytyksen stoppimerkin kohdalla ja maasta viimeisen pätkän luoksetuloon tarvittiin vielä kaksi käskyä. Auuuuh! Mitä ihmettä mä teen ton stopin kanssa! :) Mutta oikeasti - mua vain nauratti! Tästä ruutu, josta saimme 9,5p, jotain pientä siinä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Kakkososuuteen lähdimme jälleen hyvissä tunnelmissa. Ohjatusta saimme 7, vaikka oman arvosteluni mukaan sen olisi pitänyt olla 0. Ihku takertui katseellaan "vasemman" puoleiseen kapulaan, vaikka meille olikin arvottu toinen suunta. Se lähti käskystä vauhdilla suoraan noutoon, mutta tiukalla "up"-käskyllä sain kuin sainkin pysäsytettyä sen merkin ympyrän sisäpuolelle. Siitä käskyjä "oikealle" ainakin 3 ja yksi ylimääräinen pysäytys - ja jotenkin ihmeellä Ihku nouti halutun kapulan! Mutta... omasta mielestsään se teki väärin, ja sen ilme lätsähti täysin tämän jälkeen... Metallista saimme sitten sen 0. Ihku ei edes yrittänyt nostaa kapulaa. Kehuin sen siitä huolimatta ja yritin tsempata koiraa parhaani mukaan. Tunnarista saimme sitten sääli-6p. Lähtö oli loistava, valinta ok, mutta paluussa koira tiputti kapulan kolmesti ja lopulta noukin sen maasta ja pyysin koiran sivulle edestä seisomasta. Kehuin sen kuitenkin edelleen ja yritin hieman nostattaa viimeisiin kakeihin. Näistä 6p eli istumiseen tarvittiin 3 käskyä, sen jälkeen loput vaihdot mallikkaasti ja liikkumatta. Mutta koira-ressu oli kyllä aivan liiska...

Onneksi Ihku piristyi huomattavasti saatuaan lampaankylkeä kehän ulkopuolella. Olin oikeasti todella tyytyväinen pieneen koiraani! Ohjatun noudon aiheuttama litistyminen oli tosi harmillista, mutta harjoitellaan lisää vaan!

Loppusaldo siis 196p/3.palkinto.

Kilpailukirjojen palautuksessa ja palkintojenjaossa olin Fredden kanssa. Taputukset paremmin menestyneille olivat Freddelle kuitenkin hieman liikaa ja se alkoi kiljua ja riehua sylissäni. Onneksi namit olivat lähellä ja sain siirryttyä hieman kauemmaksi tilanteesta - kyllä pentu siinä sitten rauhoittuikin. Mutta on se reaktiivinen!

Kävimme hieman treenaamassa kehässä luokkien välissä - hiukan kontaktin vahvistamista "pyytämisestä", peruutuksessa seuraamista ja ystävällisen liikkurin avustamana luoksetulo, joka oli superhieno! Hienosti penne odotti kiljumatta ja tuli aivan täysillä luokse leikkimään. :) On se vaan hieno!!! <3

Kotosalla metsälenkillä Ihku oli palautunut hyvin kokeesta ja se haastoi mua leikkiin onnellisena! Ihanaa! Mulla on kaksi maailman hienointa koiraa! Ja olen aiemmin saanut elää kahden yhtä hienon koiran kanssa! Mikä onni! <3

Oman mielentilani hallinnan suhteen kiitän Katri Syväristä ja Esa Ikosta loistavasta ohjauksesta NLP-kurssilla. Toki mielentilan hallinta on prosessi, jota saan opiskella koko ikäni, mutta kurssin aikana ja sen jälkeen se on edennyt aimo harppauksella eteenpäin!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Fredde tuli kotiin

Lauantaina 10.11. hain pienen Fredde-pennun kotio. Päivä oli pitkä - heräsin jo 03.15 ehtiäkseni bussilla Helsinkiin, sieltä lentäen Göteborgiin ja vuokra-autolla Väröbackaan. Väröbackassa vietimme kiireettömän päivän Marian kanssa ja lopulta keräsin Fredden kassiin ja lähdin paluumatkalle. Kotona 00.45 kera pennun,  jota ei yllättäin väsyttänyt yhtään, vaikka uusi emäntä oli ihan sippi.





Sunnuntaina penneli alkoi opiskella talon tapoja ja minä pennun tapoja. Päivä oli seesteisen rauhallinen, ei yhtään pissaa sisään ja kaikki sujui kuin leikki. Elvis tosin oli aivan raivona uuden tulokkaan johdosta... se muriseen edelleenkin, mutta ei enää yhtä leijonamaisesti ja sähinäkin on vähentynyt jo murto-osaan sunnuntain konsertosta. Juuri kissasta johtuen Fredde on joutunut heti Dr. Sophia Yinin oppien kohteeksi. Se on siis sisällä kiinni ja koko ajan tarkkailun alaisena, vain kopassaan se saa olla ilman mun haukan silmäni tuijotusta. Ja tämä on toiminut hyvin. Pentu ei juurikaan noteeraa sähisevää kissaa, ja toisaalta kissa ei pääse löylyttämään pentua. Ja mukavana oiheistuotteena olen saanut nauttia lähes sisäsiististä pennusta; kaikki vahingot ovat olleet minun virhearviointejani ja olen nähnyt joka kerta, kun  pentu pissii sisälle. Vahinkoja ei siis löydy sohvien alta eikä paikkoja hajoa huomaamatta.



Ihku on ollut alusta saakka kiinnostunut penskusta, mutta hiukan sitä risoo, kun Fredden itseluottamus on kasvanut ja pentu tulee ajoittain liikaa iholle... Mutta aika nätisti se on pentua ojentanut ja hyvin toinen sen uskoo. Parina alkupäivänä Ihku tosi näytti siirtyvän porokoiramaiseen passiivisuuteen minun suhteeni, mutta olen puuttunut tähän heti ja nyt vanha Ihku alkaa palata takaisin. Lenkeillä olen siis vaatinut koiralta kontaktia, jotta kulkisimme eteenpäin ja sisällä olen tehnyt yhteiskoulutuksia koirille, joiden tarkoituksena on siis Ihkun aktivoiminen ja toisaalta pennun rauhoittumisen oppiminen. Pensku on siis boxissaan, mihin palkkaan sen rauhallisesta sivustaseuraamisesta, ja tämä näyttää etenevän kivasti.



Fredde on äärimmäisen aktiivinen ja nopea aikaisempiin koiriini verrattuna ja sen sheippaaminen on kyllä suuri ilo. Kolmen kokonaisen Tampere-päivän jälkeen pennulla on alkeet kauniisti pyytämiseen (so. istuu edessä lähellä ja katsoo suoraan silmiin), hihnassa kävelyyn, luopumiseen, kopassa pysymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon, sisäsiisteyteen, noutoon lelulla, irroitukseen sekä namilla että lelulla, rauhoittumiseen namilla ja aktivoitumiseen lelulla, luoksetuloon, maahanmenoon, tassutargettiin, kosketuskeppiin, metalliesineeseen tarttumiseen, lelun kanssa ta i -treeniin. Mikään ei siis ole vielä valmis, mutta hienoja alkuja on jo havaittavissa. Tuosta noudosta olen niin iloinen! Kasvattajan luona Fredde vei saamansa lelut kauimpaan mahdolliseen nurkkaan, mutta nyt meillä se on aikalailla alusta saakka palauttanut leluja. Ihanaa! Ehkä yksi asia, jonka saan puoli-ilmaiseksi...

Fredde pelkää vielä pennun tavoin erilaisia uusia tilanteita, mutta se näyttää sosiaalistuvan aika nopeasti. Koirien haukkuminen agility-kentällä nostatti pienen harjasrivin pystyyn, mutta auton varashälyttimen vahinkolaukeaminen ei näyttänyt tekevän suurempaa vaikutusta penneliin - onneksi!!! Isot autot pelottavat vielä, samoin iltapimeällä on jännittävää. Mutta sosiaalistaminen on aloitettu ja sitä jatketaan mahdollisimman aktiivisesti.


Ihan helppoa tämä ei ole ollut, sillä vanhojen virheiden toistaminen on ihmiselle helpompaa kuin uusien hyvien toimintatapojen opettelu! Mutta onneksi Sari on heti silmä tarkkana oikonut mun toimintaani! Kiitos!!!! Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että vältän houkuttelua viimeiseen saakka (parhaani mukaan) ja vahvistan vain pennun omaa aktiivisuutta! Yritän muistaa, että tuon pienen ja suloisen pennunhajuisen olennon sisällä on kuitenkin kasvava työkoira, jonka tulevan elämän vuoksi toimivien sääntöjen rakentaminen on tärkeää alusta saakka!!!! <3

Kiitos Maria ihanasta pennusta!!!!!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Toko-oivalluksia!

Kiiruhdin töistä Tamskin tallille treenailemaan ja tänään moni asia selkiytyi. Kiitos siitä Sarille - maailman parhaalle toko-valmentajalle & ystävälle! Ei niin, että Sari olisi ihan kaikkea sanonut ääneen, mutta matkimallakin oppii aikalailla - jos vain kohde on hyvä, ellei suorastaan loistava.

Eli liikkeiden välit: Nyt matkin ihan puhtaasti Saria ja oikeasti vahvistan välejä heti siitä saakka, kun otan koiran häkistä tai hihnasta treenaamaan. Vahvisteet namilla ja lelulla aina tilanteen mukaan. Ja näitä jatketaan, kunnes koira palautetaan tauolle. Yksinkertaista!

Seuraaminen: Samalla asenteella kuin edellinen sekä S&K:n törppötreeni eli kävelen myös kohden seiniä yms. häiriöitä ja vahvistan sitä, että koira pystyy seuraamaan. Ja otan samassa kohdassa uudestaan, kunnes koira luottaa siihen, ettemme törmää mihinkään.

Zetari: Kuljen itse suunnittelemaani näkymätöntä reittiä pitkin. En siis kulje törpöltä toiselle, koska se on mahdotonta ilman, että koen tarvetta väistää törppöjä. Näin Ihkukin voi olla levollinen, kun se huomaa, että mä tiedän reitin. Eiköhän ne jäävienkin asennot löydy, kun reitti saadaan selväksi!

Luoksari: Muista seistä tarpeeksi kaukana merkeistä, jottei Ihku rupea kiemurtelemaan niiden taakse. Vahvista alkua ja loppua! Nyt käsimerkki stoppiin toimii jälleen, maahanmenon suhteen oli ehkä hiukan ennakointia... Nyt pitää olla tarkkana. Lisää palkkaa suoraan jalkojen välistä!

Ruutu on nyt kiva! Vahvistin tänään sekä merkkiä erikseen että ruutua, jossa stoppi lätkälle.

Ohjattu meni ok, kun Sari kävi näyttämässä merkkiä kapuloiden viennin jälkeen. Vauhti merkille on hiukan pliisu pitkän odotuksen jälkeen, mutta täytyy vahvistaa nyt ensin sitä odotusta ja sitten käydä vaikka näyttämässä merkkiä ennen lähetystä. Eli hiukan sama ajatus kuin seuruissa - vahvista, kunnes mielentila on tosi korkea! Noudot on nyt tosi hyvät! Ja vielä vuosi sitten kaikki noudot olivat ongelmallisia!!!!

Tunnarissa paluuvauhti on hiukan pliisu. Koitan tähän pidennettyä matkaa ja vinkupallotusta paluussa taas.
Palkka jalkojen taakse ja suoria syöksyjä ihan lähiharjoituksena erikseen.

Kakeissa maahanmenot ovat vaikeimpia. Muista se keksi-hömpötys tässä ja vain yksi kake/kerta!!!! Jos menee pieleen, välissä voisi tehdä jotain aivan muuta, jottei hommasta tule hinkutusta! Vaikka seuruuta pieni ympyrä ja kontaktin vahvistusta tässä. Myös alkurutiinit täytyisi luoda tosi nostattaviksi!

Metallissakin yksi harjoitus / treeni on toimiva. Vinoja hyppyjä pitää harjoitella sitten vaikka lätkillä erikseen!





Luoksarin oikosulku ja muuta pientä

Viime viikolla Ihku keksi luoksetuloon ihan uudet kuviot. Olimme Päivin kanssa Tallilla treenaamassa, kun Ihku testasi uutta evl-luoksetuloa ensimmäisen kerran. Pysäyttävästä käsimerkistä se kiihdytti vauhtia ja tuli korvat pystyssä eteen istumaan! Ja toisti tämän 5 kertaa peräkkäin, vaikka laitoin sen jopa välissä kerran jäähylle... 6:nnella kerralla tajusin antaa suullisen käskyn, millä koira veti hienosti liinat kiinni ja pääsin palkkaamaan sitä. Tämän jälkeen myös käsimerkki rupesi toimimaan...

Mutta jotta elämä ei olisi turhan helppoa, Ihku päätti uusia läpijuoksun uudestaan sunnuntain maneesitreeneissä, vaikka tuossa välissä yhdet treenit sujuivatkin ihan hyvin. Palautin koiran rauhallisesti alkuun, ja uusinta onnistui, mistä pääsin vahvistamaan stoppia takapalkan avulla. Maanantain valkkutreeneissä luoksari oli taas superhieno, mutta eilen Niihaman kentällä nähtiin kaksi supervauhdikasta läpijuoksua jälleen!

Jep. jep.... Mun niin varma koirani on alkanut testailla asioiden pitävyyttä. Odottelen innolla, mitä muita liikkeitä se päättää ruveta viilaamaan!

Itseäni onnittelen siitä, että en ole lainkaan hermostunut näistä koiran kommervenkeistä. Ja olen myös pitäytynyt vaatimuksessani eli en ole lähtenyt asioita helpottamaan. Siinä mielessä onkin mielenkiintoista katsella kuinka kauan tätä testausta jatkuu...

Muuten treenit ovat sujuneet hienosti. Ohjattu on edennyt kivasti ja viime viikolla Ihku tekikin kolme peräkkäistä treeniä ilman, että karkasi suoraan noutoon. Maanantaina se toki testasi taas tätäkin, mutta onnistui kuitenkin korjauksessa tekemään hienon suorituksen! Nyt täytyy siis hiukan helpottaa merkin löytämistä ja antaa pojan kehittyä.

Seuraamisessa mulla oli lievää ahdistusta niskassa... Kokeet alkavat lähestyä ja jossainhan sen pitää näkyä! Meillä seuraaminen menee ihan piloille, kun mä rupean sitä kyttäämään ja koira vaistoaa mun nillityksen... Onneksi huomasin oman asenteeni hajoamisen jo yhden treenin aikana ja eilen onnistuin tätäkin korjaamaan ja kyllähän se Ihku seuraa, kun ollaan reiluja! Ja hienosti seuraakin! :)

Kotipuhteina opetin Ihkulle eilen laatikoiden kiinnilaittamisen keittiössä. Tää on osa takinpidon siedätystreeniä. :) Huisan hauskaa! <3

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kasvattajalta tuli viesti, jotta voisin valita pentuni paremmin! Tämän perusteella mun Freddeni on viherpepa eli Herra Kolmonen!

Auuuuh! Tuun hulluksi tässä odotellessa! :)

1) Röd rumpa - balanserad, leker gärna, inte så påverkad av yttre saker, tar gärna leksakerna och sticker för sig själv och leker, utforskar världen själv behöver inte mig till så mycket. Känns cool.
2) Röd nacke - trög, lite av tjuren ferdinand som sitter under sin korkek och doftar på blommorna, leker med de andra men inte lika mycket men sitter gärna och tittar men får sina ryck ibland och drar lite race, vallar gärna! Mycket lugn valp, just nu i varje fall.
3) Grön rumpa - framåt och vild, pigg och glad, följer med mig överallt, leker mycket gärna och är full fart, kampar gärna med mig, kommer alltid när man ropar, lite mera påverkad av saker som händer runt honom tror han behöver en del miljöträning för att vara helt trygg i alla miljöer.
Vad gäller följande egenskaper så rangordnar jag dem enligt följande
Leklust och intresse för att kampa, följa boll och hugga tag i den
Valp  3 (mest lektlust), 1, 2 (minst men inte ointresserad!)
Förfölja en trasa/ valla en trasa genom att smyga på den och/eller ha lite mera bågar runt den, gå smygande fram till trasan utan att hugga tag i den på en gång
Valp 2, 3, 1
Följa med mig eller efter mig, komma på inkallning
Valp 3, 1, 2
Reaktion på ljud, skramlar i plåtdörr
Ingen större skillnad, alla valpar hoppar till men kommer genast och undersöker saken 
Reaktion på andra hundar som skäller hysteriskt
Valp 3 reagerar mest, han tittar lite ängsligt runt sig och sedan lugn, ingen skillnad på de övriga två som verkar mest döva i det läget.
Matlust och ta godis från handen
Alla valpar lika matgalna
Gå på höga höjder (ca 1,2 m från marken)
Valp 3 (helt oberörd) därefter resten lika

tiistai 30. lokakuuta 2012

Peruskoulutusta!

Eilen Sari kertoi mulle Susan Garretin tavasta opettaa koiralle positiivisesti virhesana, jonka jälkeen koira voi yrittää uudestaan. Tämä kuulosti minusta niin hienolta, että päätin testata asiaa heti ensimmäisenä aamulla ja nyt päivälenkillä jatkoimme harjoittelua. Vaikka en kosksaan käyttäisikään tuota oikeasti, olen saanut tästä jo uuden tosi hauskan leikin mulle ja Ihkulle!

Eli pelataan kahdella lelulla. Annetaan koiran syöksyä maassa olevalle lelulle "ole hyvä"-käskyllä. Kun koira lähtee, sitä kutsutaankin ja se palkataan toisella lelulla, kun se tulee. Kun nämä kaksi sujuvat hyvin, lisätään "Auts!" ennen kutsusanaa eli sanotaan "ole hyvä" - koira syöksyy lelulle, "Auts! Tule" ja koira palkataan, kun se luopuu maassa olevasta lelusta ja tulee luokse. Hiljalleen leikki etenee niin, että välillä sanotaankin vain "Auts!", jolloin koira tulee jo tuolla takaisin ja sitten se lähetetään uudestaan tehtävään. Very simple ja ainakin alku näytti toimivan hyvin ja meillä oli molemmilla huisan hauskaa!!!Olen siis päässyt siihen, että voin sanoa koiralle "Ole hyvä" ja "Tule" vuorotellen, mutta vielä en ole "Auts"ia liittänyt hommaan.

Toinen asia mitä rupesin eilen kouluttamaan on takin pitäminen. Ihku vihaa kaikkia loimia ja valjaita ja back on track-takki on ollut meillä lähinnä kaapin koristeena. Sunnuntaina yritin floodingilla eli heitin takin koiran niskaan ja ajattelin, että aika tekee tehtävänsä. Puolen tunnin jälkeenkin koira oli äärimmäisen jähmeä ja korvat roikkuivat pitkin päätä, ruokakaan ei juuri maistunut. Ei siis hyvä... Eilen aloitin sitten sheippaamisen ja pääsimme jo ensimmäisessä sessiossa siihen, että Ihku työnsi päänsä takin aukosta sisään ja söi hyvällä ruokahalulla. Tänään sitten olemme jatkaneet työstöä. Kun takki saatiin koiran päälle jatkoin sheippaamistehtäviä käsitargetilla niin, että Ihkun täytyi hieman liikkua takitettuna. Hyvinhän tämä sujui; nenu käteen ja toisesta suunnasta nami. Kun tämä alkoi sujua, lisäsin vaikeutusta tekemällä kakeja ja perusasentojumppaa ihan vierestä. Ja sitten päätin testata uusimmassa Caniksessa ollutta haastetta eli rupesin sheippaamaan koiran katsetta eteenpäin. Asetelma oli sellainen, että Ihku makasi mun jalkojeni välissä ja sitten vain rupesin naksuttelemaan, kun se käänsi päätään eteenpäin ja palkkasin toki myös tuosta suunnasta. Seuraava askel on ollut se, että koira nousee istumaan jalkojeni välissä ja menee myös käskystä maahan. Näissä eteenpäin suuntautuva katse rikkoutuu vielä välillä, mutta muutamia kertoja Ihku on tehnyt siirtymän jo pitämällä katseen eteenpäin :) Huisaa! Ja samalla kamala takki on ikäänkuin unohtunut... Eli tässä koulutettiin siis sekä takkia että suuntautumista eteenpäin.

Olen minä ihan normistikin treenannut. Eilen Valkkutreeneissä Ihku oli loistava! Virheitä tuli, mutta mieli säilyi korkealla ja lopulta onnistuimme siinä ohjatussakin niin, että koira meni ensin merkille, vaikka kapula olikin jo valmiina, ja vasta luvan saatuaan lähti hurrrjaan noutoon! Hauskaa, että koira, joka on todellakin inhonnut noutamista, kuumuu tässä ihan hurjasti. :)

Kakeissa testasin Leivon leipomon Amerikan serkku -keksien käyttämistä vahvisteena, ja sekin toimi! Ihku himoitsee noita keksejä, kuten Ulda aikoinaan Dominoita ja se oli todella hyvä havaittuaan, että voi saada kakeista unelmien vahvisteen! :) Kannattaa siis todellakin etsiä koiran mielestä paras mahdollinen vahviste!!!

Luoksarissa olen vahvistanut loppupätkää siten, että palkattuani hyvän stopin tai maahanmenon pallolla, annan koiran juosta luokseni ja kutsun sitä samalla "Tänne". Silloin Ihku laukkaa loppuun saakka pallo suussa ja ottaa hyvän asennon eteeni, ja tämän palkkaan sitten vetolelulla jalkojen välistä. Huisa idea, jonka Ihku keksi!!!... ja mä otin käyttöön!

Tunnarissa otin käyttöön lentonamin palkkaukseen, kun mietin, miksi koiran menovauhti kapuloille on niin hyvä, mutta paluuvauhti hidas. Olen pitänyt tunnaririvistön oikeassa laidassa namikippoa aina välistä ja sinnehän Ihkulla on kiire. Nyt päätin ottaa saman vahvisteen myös paluuseen ja homma näyttää toimivan. Katsotaan nyt muutama kerta ja siinähän se totuus selviää. Pitäisi aina muistaa, että koira määrittää vahvisteen! Mä tuppaan nykyisin unohtamaan, että Ihku ihan oikeasti palkittuu ruoalla... Sen siitä saa, kun treenaa bc-ihmisten kanssa... ;)

Ja nyt olen jo kahdessa peräkkäisessä treenissä onnistunut pitämään kiinni siitä, että vaikka Ihku tekisi virheen, en sano sille siitä, vaan palkkaan, jos se pystyy noudattamaan mun keskeyttävää käskyäni, ja toisaalta annan sen yrittää uudestaan pelkän kehun voimalla, jos homma ei ole musta palkkaamisen arvoinen. Ja olen myös palkannut koiran, jos sen tekemä virhe on johtunut siitä, että minä olen suunnitellut treenin honosti! Hyvä minä! Mutta tämä on kyllä vaatinut paaaaaljon ajatustyötä, jotta oma toiminta olisi automaattista yllättävissä tilanteissa, joita treenikentällä tulee vastaan.

Ja peruskoulusta täytyy sanoa myös ehkä se, että ilmoitin tulevan pennelini tänään Trainer's Choicen "Perustaidot koiralle" -kurssille, joka alkaa 3.1.13! Ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kiitos Sari oivista ajatuksista!!!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pentutreffit Väröbackassa

Perjantaina nousin klo. 4.00 ja suhauttelin kahdella lentokoneella ja vuokra-autolla Väröbackaan Göteborgin lähelle pentutreffeille. Päivästä tuli pitkä (kotona vasta 02.00 seuraavana yönä), mutta se oli kyllä sitäkin antoisampi. Oli ihana tutustua uuteen kasvattajaan ja oli huikeaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi! Kiitos Maria!

Meg-äippä osottautui valloittavaksi koiraksi - olisin voinut ottaa sen mukaani oitis! Se oli liikuttavan sympaattinen, kellahti heti syliin, kun vain kumarruin pentuja katselemaan. Ja emon roolinkin se näytti handlaavan paremmin kuin hyvin. En muista, että olisin ikinä nähnyt narttua, joka noin aktiivisesti yrittää leikkiä pentujen kanssa. Toki se hiukan kurmuuttikin jotain pennuista, mutta pääosin se oli ääri kärsivällinen maitobaarin pitäjä.

Marian muut koirat eli Pinna (Megin reilun vuoden vanha tytär) ja Bobbe (3-v AK-uros) olivat myös oikein mukavasti käyttäytyviä ja Pinna oli tosi nopea! Oli kiva katsella, kun Maria tokotteli koirineen ja näytti sekä Megillä että Pinnalla myös paimennusta hieman. Siitä en tosin juurikaan ymmärrä, mutta hienoa yhteistyötähän se oli.

Sain 4 poikaa syynättäväkseni. Jätimme sinisen pojan heti pois laskuista, sillä ko. väriin voi liittyä heikko karvanlaatu ja Maria oli muutoinkin sitä mieltä, että ko. poju on liian rauhallinen toko-koiraksi, paimeneksi se sopii sitä vastoin huomattavasti paremmin.

Isona joukkiona kaikki penskut leikkivät loistavasti. Kaikki niistä tekivät omia tutkimusmatkojaan ja kaikki kävivät kiipelemässä sylissäni. Raesateen hakatessa peltikattoa pentujen meno hiukan litistyi ja hidastui hetkeksi pahimman ryöpyn aikana, mutta palautui pian ennalleen.

Sain poikaehdokkaat yksitellen mukaani satulahuoneeseen, jossa ne eivät olleet aiemmin olleet. Isot pojat (Punapepa & Viherniska) olivat itsenäisiä tutkaillessaan uutta tilaa, tulivat luokse suhteellisen ripeästi ja hiukan kiinnostuivat haistamaan paperitolloa, jonka vieritin maata pitkin eteenpäin. Sylissä ne olivat rentoja aika pikaisesti. Pienemmissä pojissa oli enemmän eroa. Viherpeppu oli kaikista epävarmin. Se jäi ovenrakoon piipittämään eikä juurikaan halunnut liikkua. Tuli kuitenkin luokseni, kun kutsuin sitä, mutta oli siinä vieressäkin kovin levoton. Paperipalloa se ei edes vilkaissut ja sylissäkin sitä tuppasi hiukan ahdistamaan. Muissa tilanteissa kyseinen pentu oli kuitenkin aivan valloittava hännän heiluttaja. Kun sen otti syliin, sen häntä paukkui niin kovaa, että ihan isolta koiralta kuulosti. :) Pienemmistä pennuista toinen eli Punaniska teputti ovelta suoraan luokseni eikä halunnut lähteä huonetta tutkailemaan. Se hiukan vilkaisi paperitolloa, mutta ei halunnut lähteä sitä tarkemmin katsomaan. Sekin pyrki syliin oitis, mutta oli kokonaisuudessaan vähemmän ahdistunut kuin Viherpepa.

Juttelimme Marian kanssa vielä pitkät tovit kaikkien poikien nukkuessa jaloissamme samaisessa satulahuoneessa. Kun menimme huoneeseen porukalla, pennet touhusivat keskenään eikä huoneen salaperäisyys enää vaikuttanut niihin keneenkään. Luottavaisia vesseleitä siis.

Vaikeita päätöksiä. Periaatteessa isot pojat tuntuivat ensin kaikista "parhaimmilta" pienen testini perusteella, mutta yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että jompi kumpi pikkuisista voisi kuitenkin olla se mun pentuni. Kelpiethän irtoavat tunnetusti helposti omistajastaan, mutta kontaktinpito on se haastavampi puoli. Tokokoiriksi nuo pikkuiset voisivat siis kuitenkin olla sopivampia. Ja hyvin irtoava, mutta huonosti kontaktia pitävä koirahan mulla jo on! Toisaalta arkuus on myös se Ihkun heikkous, jonka kanssa olen joutunut tekemään kovasti töitä ja se pelottaa mua. Tämän takia Punaniska taitaa olla nyt 1. sijalla, Viherpepa 2. ja isot pojat heti niiden jälkeen.

En tee päätöstä kuitenkaan yksin, sillä DNA-testien tulokset vaikuttavat vielä yhden pennunottajan päätökseen. Ja onneksi uskon, että Maria haluaa etsiä minulle parhaan mahdollisen pennun. Seuraavat 2 viikkoa näyttävät varmasti, mikä penskuista on mulle paras, ja tässä uskon kyllä Marian mielipiteeseen. Olimme niin samoilla linjoilla koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta, että tapaaminen sujui ikään kuin vanhan ystävän näkeminen. Ihanaa! Jo nyt harmittaa, että emme asu samassa maassa.


torstai 25. lokakuuta 2012

Harhaharjoitus!

Tänään meillä oli ensimmäinen virallinen harhajälkitreeni Outin ohjauksessa. Outi tallasi FH2-jäljen, jolla piotuutta ehkä FH1 verran ja annettiin sen vanheta se 3 tuntia. Sitten ajoon ja Annukka ihana ihminen toimi harhailijana!

Hui! Oli jännää! Ihan viralliset aloitukset ja kaikki ja multa vietiin taskuista namit & vinkupallot... :-o

Alkusuoralla oli esine, josta en saanut palkata. Sitten 1. harhailut, jossa Outin merkistä sanoin Ihkulle "Irti" sen valitessa harhan ja myötäsin mukaan koiran valitessa oikean suunnan. Tämä sujui hyvin.

Seuraavat kulmat menivät mulla ihan sumennoksessa, sillä en ollut oikein kartalla harjoituksen suunnasta. Kulmissa oli hiukan ylimenoja (tai  siis paljonkin), mutta nyt annoimme Ihkun etsiä uudet suunnat ihan itse ja kyllähän ne löytyikin.

Kaari oli vaikea. Ihku meinas ottaa liian suorat linjat, mutta löysi kuin löysikin esineen kaaresta. Kaarelta lähdössä oli vastaavaa vaikeutta, eli näitä täytyy harjoitella kans!

1. piikki meni hiukan pyörimiseksi, kun koira meinasi ensin oikaista ja sit piikin valittuaan menikin hiukan epävarmaksi. Ihku luuli, että jatketaan ilmeisesti 90' kulmalla...

Seuraavalta esineeltä Ihku sai vain kehuja ja sit odoteltiin kauan Annukan harhaillessa pitkin peltoa. Tällä Ihkun mielialaa laskettiin ja harjoitus näytti onnistuvankin, sillä hieman huonommassa moodissa Ihku valitsi harhan ja sanoessani "Irti", se näytti menettävän kaiken toimintakykynsä... jäi vain seisomaan kuin vanha lehmä... ja seisoi ja seisoi vain... kunnes alkoi hiljalleen piipittää... ja piipittää... ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen se raahusti hitaasti eteenpän kuono maassa ja jatkoi jäljestämistä! Mutta se jatkoi ja teki ratkaisun ihan itse! Wow! Ihan mieletöntä! Ihanaa, kun hihittelevä Outi jaksoi uskoa koiraan - mä meinasin jo laittaa hanskat naulaan!

Seuraava piikki sujui kait ihan ok. Seuraavalta esineeltä massiiviset palkat ja ruokinnat ja sitten eteenpäin hyvällä tunteella... ja hips ja hei... koira ohitti harhajäljen ilman ajatustakaan sen suuntaan! Hyvä Ihku!

Tässä on nyt kyllä paljon pureskeltavaa! Ensimmäisenä mieleeni tuli, että täytyy nyt oikeasti yrittää vaivata kaikkia ihmisiä, jotta saan enemmän vieraita jälkiä Ihkulle! Ja täytyy aina välillä tehdä treeni näin, että se joutuu itse ratkaisemaan ongelmakulmatilanteet ilman, että autan sitä yhtään! Eli annan sen painua sen pari kolme mittaa yli, jos on mennäkseen ja sitten saa ihan itse etsiä jäljen jatkon! Ja huh! Kaikkee! Mun pitäis kyllä vain luottaa enemmän tuohon pikku tuhistelijaan... :)

Kiitos Outi ja Kiitos Annukka! Ihanaa, kun autatte!!!!!!!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Pennelien kuvakooste :) joka on yhtä seko kuin tekijänsä!!!!!!!


Alku
Maitobaarista saa lämpöä
Ensimmäistä kertaa ulkona picknikillä


Ollaan somia ja nopeita!


5 viikkoa!

Sisko

Sininen veli
*Mä muutan ehkä Suomeen..* <3



tiistai 23. lokakuuta 2012

Valkkutreeneistä mieleen jäänyttä

Eilen taas valkkuiltiin. Ihku alkaa jo tottua hommaan, sillä eilen oli 4. treenikerta ja Ipanan vuoro oli viimeisenä, joten se oli ehtinyt kuulostella hyvin muitten touhuja. Otin pienen alkuvirittelyn jälkeen koemaisesti zetarin (niin, että emme tehneet lainkaan maahanmenoa vaan jatkoimme keskimmäisen suoran ohi), luoksarin, ruudun ja tunnarin superpitkällä etäisyydellä, ja tästä vauhtipalkka. Siitä jatkoin palkaten merkille lähetykseen ja lisäksi toinen merkki, kun ohjatun kapula oli viety paikalleen. Noutoa en siis ottanut lainkaan, sillä merkin arvostusta pitää nyt nostaa suhteessa noutoihin. Lopuksi metallinouto ja siitä vauhtipalkka. Kimppaliikkeinä paikallaolot ja hiukan seuruuta, kakeja yms. pientä. Ja koira oli oikeasti loistavassa moodissa - ilman ajatustakaan tekohengityksestä!!! :)

Muistettavaa tällä kertaa: - vahvista pa:sta maahanmenoja
- paikkamakuissa namit tassuille, jotta turha sähellys saadaan pois
- kakeissa täytyy pyörittää tasaisesti kaikkia vaihtoja erilaisilla etäisyyksillä, mutta vain 1 - 2 sessiota / kerta, mutta treenejä joka päivä!
- metallinoutoa aina yksi kerta/ treeni
- seuraamisen vaikeissa kohdissa helpota hiukan kehumalla tai vihjaamalla "sivu"
- luoksarissa molempiin stoppeihin käsimerkit näyttää toimivan hyvin
- tunnarissa palautusvauhdin vahvistus, mutta menovauhti täytyy pitää sopivana
- muista treenata paljon kokonaisuuksia! <3

Toko on ihanaa!!!!!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kake-kooman ratkaisu?!

Treenasimme Nummen Päivin kanssa Tamskin tallilla ja Päivin viisaat silmät näkivät jotain mitä minä en ollut nähnyt... Huiii! Tämä voi olla ratkaisu kake-koomaan!

Mutta hieman historiaa: - Aloitin eilen kakejen treenailun osa-aluiden vahvistamisella ja nämä treenit sujuivat hienosti. Tänään aamulla yritin kokonaisuustreeniä, mikä sujui kohtuudella, kun tein pelkät kaket, mutta kun otin ensin luoksarin ja sen jälkeen kaket, ongelma ilmeni todella konkreettisesti! Ihku jumitti ja hidasti ja lopulta se ei voinut nousta edes perusasentoon sivulle... :( Toistin kaket ja tämä toisto sujui yhdellä ylimääräisellä käskyllä...

Kotona aamulenkin jälkeen testasin sitten ruoan kanssa kaikkea mahdollista. Ruoalla kotona Ihku on ihan eri koira, kun kakeista puhutaan! Se vaihtoi asennot tarkasti ja nopeasti vaikka rytmition käskyjä eri tavalla, olin eri etäisyyksillä koiraan, olin selkä koiraa kohden ja osan kakeista tein jopa piilosta kulman takaa... ja kaikki sujui! Mikä noissa kakeissa siis mättää ulkona?! Häiriöt? Palkan laatu? Etäisyys? Joku näistä...

Tallilla paneuduimme tähän ongelmakohtaan. Ja siinä se oli! Päivi näki, että Ihku steppaa joka tassullaan vaikkei siirrykään mihinkään ja kkoko koira ikäänkuin litistyy, kun etäisyys on sen koemaisen 18 askelta. Mutta! Pienen selvitystyön jälkeen ratkaisimme, että kun olen 12 askeleen päässä koirasta, tekniikka ja asenne ovat kunnossa. koira näyttää hyvältä ja tekee liikkeet ripeästi. Mutta, jo yhden askeleen kauempana, pakka hajoaa... Eli tätä lähden nyt työstämään! Aluksi helpoimmilla vaihdoilla eli up-man-up, ja hiljalleen muita mukaan ottaen.

Kiitos Päivi! Tää oli loistava havainto! :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

FH2-debyytti Maskussa 14.10.2012

Eilen starttasimme FH2-jäljellä Maskussa Varsinaisten Hoffien erinomaisesti järjestämässä kokeessa! Maassa oli kuuraa, mutta aurinko paistoi ja ihmiset olivat varsin hilpeitä. Hirveä flunssa oli ainoa ahdistava asia, mutta pienellä antibioottipuoskaroinnilla sekin tuntui olevan jonkin verran kurissa... Tai sitten olin vain niin motivoitunut, etten antanut sen haitata...

Ihku sai arvonnassa 1. vuoron ja olihan se jännittävää, sillä pelto oli vielä jäässä eikä sellaista ollut yllättäin ehditty vielä tänä syksynä harjoitella!

Mutta siis: Alku lähti hienosti. Koira jäljesti askel askeleelta ensimmäistä suoraa ja 1. esineilmaisu oli ihan ok. Suora jatkui ja jatkui... Ihku taisi pysähtyä pari kertaa ihmettelemään jotain, mutta jatkoi hienosti ja 2. esine löytyi hyvin. 1. kulma oikealle bueno. Mutta sitten... koira alkoi jotenkin epävarmistella, se pysähteli ja haisteli, nenä kohosi ajoittain, mutta 3. esine siitä huolimatta ok. Esineeltä koira lähti ilman lupaa ja nenä jäi hiukan ilmavaksi. Kauempaa kuului ihmisten puhetta ja näin kuinka koiraa kuljetettiin fleksissä tietä pitkin. Ihku ei varmuudella nähnyt ihmisiä, mutta jäi haistelemaan koiran perään. Tämän jälkeen tuli heti kulma vasemmalle, ja se meni sitten miten meni... Löytyi kuitenkin. Ja sitten tuli lenkkeilijä tietä pitkin ja sitä piti taas ihmetellä. Auuuh! Ihku jäi toviksi paikalleen seisomaan ja katseli jopa mua kuin apua pyytäen (mitä  se ei yleensä tee) ja lopulta se päätti lähteä eteenpäin... mutta valitsi heti oikealle kääntyvän harhajäljen ja homma loppui sitten siihen. Mun flunssaisissa aivoissani kävi hetken harkinta vaikuttaa koiraan, kun se valitsi harhan... Näin meinaan jäljen jatkuvan suoraan!, mutta en sitten kyennyt tekemmään mitään...

Jep. Onneksi saimme jatkaa jäljen loppuun! Alku meni ihan ok, mutta mun keskittyminen herpaantui jossain kohden ja piikki meni huonosti. Jälki löytyi kuitenkin ja ojan ylitys sujui tosi hyvin. Sitten n. 1500-1600 askeleen tietämissä Ihkulle tuli subtotaali stoppi. En tiedä olisiko se jatkanut itsenäisesti, mutta päätin kuitenkin vetää sen luokseni ja lähetin tiukasti uudestaan jäljelle. Tässä kohtaa päätin keksittyä jälleen itsekin ja koira jatkoi oikein hyvin. Kaikki esineet löytyivät hyvin ja niiltä lähdöt olivat ok, vaikka en palkannut niistä muuten kuin kehumalla. Aivan viimeiseltä esineeltä Ihku sai pari kananugetin palaa, jotka löytyivät taskun pohjalta...

Jäljen jälkeen koira oli oma rento itsensä, leikki hieman hihnalla ja pompahteli. Palkkaamattomuus ei siis vaikuttanut kuitenkaan kokonaismielialaan! Hienoa! Autolla sitten hiukan leikkiä ja ruokinta.

Vesa Kuosmanen tuomaroi harjoitteemme sitten huikean 24p arvoiseksi! Tuomio oli ihan mukavaa kuultavaa... alku suorastaan erittäin hyvin, mutta sitten... kävi kuin kävi... :) Mutta kiitos kannustavalle tuomarille! Hyviä neuvoja ja vinkkejä!

Muuten päivä sujui hienosti! Kokeessa saatiin 3 tulosta, 3 hylkyä. Oli todella opettavaista seurata muitten suorituksia ja pellonlaitakeskustelut olivat jälleen erittäin antoisia! Kiitos kaikille kanssakokeilijoille!!! Toivottavasti tapaamme vielä näissä merkeissä! Ja suurkiitokset kokeen järjestäjille! kyllä tällaisten järjestäminen aikamoista asennetta vaatii! Hienoa, että sain olla mukana.

Ja suurimmat kiitokset jälleen Outi Hermiölle! Ilman luottovalmentajaa tämä ei kyllä minulta onnistuisi! On huikea etuoikeus saada neuvoja ja opastusta joltain niin taitavalta ja ihanalta ihmiseltä kuin mitä Outi on! Kyllä me tämä vielä suoritetaan! Hiukan harjoitellaan ja sitten tehdään enemmän taidolla kuin tuurilla :)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Valkkutreenit n:o 2.

Eilen oli taas valmennusryhmän treenit Tamskin tallilla ja treeni sujui hyvin, vaikka edellisistä treeneistä oli kulunut viikko ja mä olin kaikkea muuta kuin keskittynyt.

Muistettavaa tuli seuraavasti:
- Muista tehdä YHDESSÄ koiran kanssa!
- Suunnittele treeni huolellisesti, älä hätiköi toteutuksessa. Oma häsääminen ei varmuudella auta koiraa tilanteessa eteenpäin! (Onneksi Ihku oli hyvällä tuulella ja kesti mun säheltämisen aika hyvin!)
- Jos koira tekee virheen, mutta reagoi korjauskäskyyn, muista palkata tämä!!!!
- Palkkaa aina eri kohdista!
- Opettele kuuntelemaan muiden neuvoja! Niissä on helmiä, joita et itse näe!!!! (Kiitos taas loistavista kommenteista! Etenkin Miinu & Sari tällä kertaa!)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Pentukirjan opit käytäntöön med Ihku

Olen lukenut Härliga valptid -kirjaa ja miettinyt taas näitä metodejani. Nyt kun Ihku oli 5 päivää Parolassa hoidossa mun työreissuni vuoksi, voin taas aloittaa vähän niin kuin alusta! :)

Eli aamulla testasin jo uutta lähestymistapaa jänöihin. Ihku pongasi rusakon ennen mua ja singahti perään. Otin Ei-sanan tiukasti käyttöön ja sain kuin sainkin Ihkun lopettamaan pupun perään haikailun. Teimme pienen kunniakierroksen tulosuuntaan ja sitten taas eteenpäin. Kun Ihku rupesi jälleen haikailemaan pupun menosuuntaan, sanoin "Irti" ja palkkasin siihen reagoinnin sekä sosiaalisella että namipalkalla. Oli tosi vaikea saada Ihku keskittymään muhun namin nielaisun jälkeen, mutta jatkoin sinnikkäästi, kunnes koira jäi kontaktiin ja sitten lähdimme taas yhdessä eteenpäin.

Eli EI tarkoittaa nyt absoluuttisesti homman keskeyttämistä! Ja se on negatiivinen käsky... Irti tarkoittaa vain irroitusta, ja se on positiivinen käsky, josta seuraa vahviste. Ja vahvisteeseen yritän ympätä tuota sosiaalista puolta nyt huomattavasti aikaisempaa enemmän!

Lisäksi vahvistelin spontaaneja kontaktin ottoja pienellä kehulla jalaikkimisellä, ajoittain kehulla ja namilla ja kas! Nekin toimivat! Silmäkkeenkadulla Ihku otti kontaktia jo 10 m välein!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tokottelukausi alkaa!

Sunnuntaina treenasin Tinin kanssa ja maanantaina oli Tamskin valmennusryhmän ensimmäiset treenit. Huisan hienoa! Näin se tokotus alkaa taas.

Tinin kanssa treenatessa oivalsin jälleen kerran samat vanhat asiat eli...

- Älä aloita kaikkea perusasennosta!
- Anna koiran tarjota sekä seuraamista että perusasennot!
- Palauta kotitreeneissä tunnarin ja oikea/vasen -valinnan perusteet
- Vahvista katsekontaktia, kun palaat makuussa olevan koiran tykö (paikkamakuu, ruutu, kaket...)

Ja tulevaa pentua silmällä pitäen päätin, että opetan sille samalla tavalla takaakierron perusasentoon tuloon kuin mitä Tinttarainen teki Darkin kanssa. Eli jos seuraaminen hajoaa, käänny pois ja anna pennun tarjota sivulle tuloa takaa.

Eilisissä valkkutreeneissä olin ensinnäkin aivan haltioissani siitä, etten itse ahdistellut yhtään vaan pystyin treenaamaan Ihkun suunnitelman mukaan ja pääpaino oli hauskanpidossa. Olikin todella kivaa!

Ja sitten oppimiani / ajattelemiani asioita:
- Asenne on tärkeintä! Treenaaminen saa olla hauskaa - aina!
- Seuraamisessa kehut vaikeiden paikkojen yli. Ota koira suoraan mukaan liikkeeseen ja anna vihje vasta, kun paikka on oikea.
- Vahvista makaamisen asennetta ja katsekontaktia kehuin, leluun tulolla, lentävällä pallolla / ruoalla ja ajoittain tulemalla itse sivulle. Vaihtele palkkausta, nosta odotusarvoa!
- Paikkamakuussa ohjaa koira suoraan maahan eli palkka vasemmalta. Vahvista odottamisia ennen käskytystä. Muistuta tassujen paikallaan pidosta, mutta varmista, että koiran asento on sellainen, että se makaa hyvin
- Pennen noutotreeneissä vahvista lelun merkitystä jo alusta saakka! Palkan täytyy olla vahvempi kuin noudettavan esineen.
- Opeta penne rauhoittumaan kiihdyttävissä ympäristöissä! Rauhoittumisharjoitukset mukaan heti alusta alkaen.

Että tällaista! Aivan ihanaa taas treenata! <3

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

FH-kollegio 29.10.2012

Lauantaina pääsin Ihkun kanssa tuomarikurssin loppukollegioon FH-osuudelle! Ihan mieletöntä! Ihkulle tehtiin lyhennetty (n. 1300 ask.) FH2-jälki, jossa oli 3 piikkiä (jotka oli aikas tiukkoja, kun tilaa oli naftisti), kaari ja pari normikulmaa. Esineitä taisi olla 5, ikää jäljellä reilu tunti. Alustana lyhyt rehupelto, joka opli reunoissa lillinkiä...

Oli ihan mieletöntä lähteä jäljelle. Mulla oli loistava fiilis, päässä soi Fairground Attractionin Perfect ja koira oli innoissaan! :)

Ja jälki sujui hienosti! Arvoisa tuomarikokelaista muodostettu raati antoi sille n. 90p eli kaippa se olisi ollut 1.-tulos! Pisteitä lähti hieman ilmavasta nenästä kulmien jälkeen, aavistuksen hitaista esineilmaisuista, kahdesta uudelleenlähetyksestä esineeltä, parista stopista... mutta perustyöstö oli hyvää ja sain myös itse kehuja siitä, etten vaikuttanut koiraan jäljellä vaan ajoin sitä ohjesäännön mukaisesti!

Olin aika lailla samoilla kantimilla arvostelun suhteen. Ihku oli todella hieman korkeanenäinen kulmien jälkeen,  mutta onneksi se teki kulmat muuten tarkasti ja onneksi nenä on kuitenkin laskenut siitä, kun Outi viimeksi katseli jäljestystämme. Huonot lähdöt esineiltä meni kyllä puhtaasti mun piikkiini, sillä hätiköin turhaan. Esineiltä lähtöihin täytyy lisäksi saada syvempää nenää. Mutta hitsi vie mä olin ja olen tyytyväinen mun koiraani!!!!

Kiitos Outi! On helppo onnistua, kun on maailman paras opettaja! Ja matkallahan tässä vielä ollaan! Ja matkalla olo onkin kyllä ihaninta! Nyt on syksyn tavoitteet saavutettu, eli koira on FH2-kuntoinen, ja nyt tiedän mitä osa-alueita pitää vahvistaa, jotta työstö paranee tästä ja jotta saisimme ensi vuonna jo tulostakin! Toki kahden viikon päästä Maskussa on kisat, mutta tän kollegion jälkeen voin lähteä sinne vain nauttimaan. Nyt tiedän, mitä Ihku osaa. Kokeessa katsotaan vain, jotta onnistutaanko jo tänä vuonna vain meneekö koularin saaminen ensi vuoteen. Se on siinä kintaalla, sillä epävarmuuttahan tuossa hommassa on vielä vaikka kuinka ja esineiden palkkaamattomusstreeni on jäänyt hieman vähiin, kun on pitänyt keskittyä tuon jäljen ajamiseen. Mutta ainahan sitä voi onnistuakin - hauskaa lähdemme kuitenkin pitämään! :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Matka Göteborgiin täsmentyy!

Jihuuu!

Nyt mulla on lentoliput Göteborgiin 26.10.!!! Silloin menen katselemaan pikkupenneleitä! Ihanaa!!!

Ja mikä parasta, kuulin juuri Marialta, että siellä on paimennuskoulutuspäivä juuri 26.10 eli voin ihastella penneleitä niin paljon kuin haluan ja aina välillä voin tiirailla isoja koiria hommissa! Jättekul!!!!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Jäljestystä mullalla

Olen käynyt kuluneella viikolla kahdesti jäljestämässä multapellolla Eerikäisen Maijan kanssa. Kiitos Maija!!!! Taas niin opettavaista ja mukavaa!

Ensimmäisen jäljen tein itse huonosti. Aloitin tosi vaikeasta kohdasta ja laitoin alkusuoralle liian vähän ruokaa. Eilen tein kuitenkin jo ihan hyvän harjoituksen. Jäljen kokonaispituus oli 1300 askelta ja siinä oli pitkää suoraa & erilaisia kulmia. Piikeissä Ihku meinaa oikoa, kun se haistaa namit vastaan tulevalta suoralta, mutta tämänkin suhteen saatiin hyvä harjoitus, kun vain estin koiraa oikomasta. Kolmannella piikillä koiruus ratkaisi asian itse pysähdyttyään vain ihan hetkeksi. Se siis haistoi namit, mietti hetken ja painoi nenun maahan ja jäljesti täydellisen piikin! Hyvä Iihkali!

Ensi viikonloppuna meillä on tuomarikollegio ja siellä sitten kuullaan, mitä arvoisat tuomariopiskelijat ovat meistä mieltä! Kivaa! Huisan jännää siis! :) Tämä jäljestäminen vain on niin ihanaa!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Penneli... :)

Meg sai siis eilen 8 tomeraa penskua: 5 poikaa ja 3 likkaa. Kaikki penskut on black&taneja. Ja sain ymmärryksen, että Maria myy mulle yhden uroksen!!! Ihanaa!

Alunperin olin vapaamielinen sukupuolen suhteen, mutta tässä viime aikoina olen ollut kallistuneena nartun kannalle. Nyt kun narttuja syntyi kuitenkin vähemmän ja niille oli enemmän ottajia, vaihdoin haluamiseni taas vapaalle ja päädyin siihen, että uros passaa mulle. Nyt mun ei tarvitse miettiä, mitä Ihkun kans tehdään ja näin tämä varmaan oikeasti sujuu helpommin. Ei siis tarvitse hermostua Ihkulle, joka menee tytöstä ihan sekaisin... Ja muutenkin varmaan ihan jees. Mä olisin halunnut sitä narttua osin varmasti sen vuoksi, että mulla on edelleen ajoittain kauhea ikävä Uldaa... Mutta ei se pensku Uldaa korvaa millään, eikä tarvitsekaan! Näin sillä on ehkä hiukan suuremmat mahdollisuudet olla oma ittensä, eikä mikään Ursulan korvike.

Ihanaa! Odotan pentusta aivan hulluna. Pieni tyhjä taulu täynnä mahdollisuuksia! Ja pennelin kutsumanimeksi tulee sitten Vinha. Ehkä hieman 50-lukun tyylistä, mutta jotenkin se kuulostaa musta hyvätä nyt.

Nyt on siis 8 viikkoa aikaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin penneliin! Yritän oikeasti aktivoitua ruotsin opiskelussa. Ihkun jälkikausi jatkuu vielä ainakin lokakuun puoliväliin. Ja nyt mun pitäis vääntää auto ja kämppä siihen kuntoon, että pensku on tervetullut. Paljon on siis hommaa. Ja sitten pitäisi sopia se vierailu Ruotsiin pentujen ollessa 5-6 viikkoisia. Ja ihan tuo työntekokin täytyisi jotenkin hoitaa tässä ohimennen - yksi esitelmä (joka onneksi on jo tehty!) ja yksi koulutusmatka sekä normi- & lisätyöt & ainakin yksi päivystys... Huaah! Mutta teen sen mitä ehdin, ja yritän nauttia joka askeleesta!

Tamskin valmennusryhmän karsinnat

Oltiin Ihkun kanssa aamulla Tamskin toko-valmennusryhmän karsintakokeissa. Ja jihuu!!! Me päästiin mukaan, vaikka sössinkin aika lailla "kokeessa"... :)

Menin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehdin totuttaa Ihkun tilanteeseen. Oli kiva huomata, että poju oli jo aika nopeasti valmis hommiin. Ollaan siis edistytty huiomasti tässäkin. Leikitin koiraa kentällä ja seurauttelin muutaman kerran päin seiniä ja siinä se treeni sitten olikin.

Paikkamakuuseen meno, itse paikkamakuu ja sieltä poistulo menivät kivasti. Makuussa Ihku oli kääntänyt toisen etutassun rinnan alle, mutta muuten oli ollut rauhallinen.
Seuraamisessa koira oli hyvällä vireellä mukana, mutta mua hiukan jännitti, mistä johtuen tein sivuaskeleet poikkeavasti eivätkä ne olleet siten kovin häävit. Alussa ihku otti hiukan sivuttaisetäisyyttä, mutta paransi kivasti seuruun edetessä. Juoksu ja hidas olivat hyviä. Joku täyskäännös hiukan levisi, mutta ei mitään katastrofaalista. Kontaktirikkoja en juuri huomannut. Loppumatkasta vinkupallo tippui kentälle mun taskusta, mutta Ihku ei onneksi reagoinut siihen ennen kuin viimeisessä perusasennossa, jolloin jäi yhtäkkiä opalloa ihailemaan! Oma vika! ;)
Vapaavalintaisena liikkeenä meillä oli kaket, jotka menivät kohtuullisen kivasti, mutta ei nyt ihan show-meiningillä! Eli 2. ja 3. vaihtoon tarvitsi kaksi käskyä molempiin, kun jäi tuijottamaan mun takana olevaa oviaukkoa... No koska tekniikka oli hyvä, tämä olisi ollut kokeissa varmaan 7,5 - 8. Liikettä oli < 2 cm taaksepäin.

Ihku oli siis aikas ihana - se oli koko testin oikein hyväntuulinen ja reipas! Olen tosi ylpeä siitä ja kyllä me toi paikka ihan ansaittiin! Hyvä me!

Sari ja Kurtsa pääsi myös mukaan ja aika läjä muitakin mukavia ihmisiä. Kiva. Nyt on siis kahdet hallitreenit viikossa talvikauden ajan! Here we come EVL!!!!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Pentuja....

No nyt se on meneillään! Meg on synnyttänyt kolme poikaa. Mä toivon, että sieltä tulis vielä muutama, jotta mäkin saisin yhden. Huih! On niin vaikea hengittää, kun jännittää...

Mutta nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta! :)

Ja tässä linkki kasvattajan sivuille: http://www.tanspots.se/


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Lilin haaste

Vastaan Lilin haasteeseen, mutta lopetan haastamisen tähän!!! :) Eli, jos joku mun blogini lukija haluaa vastata samoihin kysymyksiin, kuin mitä Lili mulle heitti, niin kiva, mutta pakko ei ole kenenkään. Jos vastaatte, laittakaa mulle vinkkiä aiheesta vaikka tän tekstin kommentteihin

1.Millä perusteella valitsit koirasi kasvattajan?
- Sain korvauspennun Uldan jälkimmäisestä pentueesta
2. Mitä koiraharrastuslajia et missään nimessä haluaisi harrastaa?
- Suojelua
3. Kuinka usein viikossa reenaat?
- Monta kertaa!!! Aina jotain pientä lenkillä, mutta varsinaisia treenejä ehkä 1-2 kertaa päivässä. Kerran viikossa lepopäivä näistä... tämä tosin hiukan vaihtelee. Joskus lepopäiviä on 0, joskus 2, joskus jopa tätä enemmän, mutta harvoin
4. Harrastatko koirailua vielä eläkeläisenäkin?
- Todennäköisesti
5. Koiraharrastus-urasi pohjanoteeraus?
- Ei sellaisia ole! ;) Pohjanoteeraus mulle on, jos menetän malttini koiralle. Onneksi niitä sattuu harvoin, mutta on kyllä sattunut aivan liikaa. Yritän kuitenkin elää elämääni eteenpäin ja unohtaa menneet. Historiaahan ei voi enää muuttaa, siitä voi vain oppia.
6. Miten toimit reeneissä jos kaikki menee pieleen?
- Lopetan treenin mahdollisimman pian ja yritän ajatella vain, että "Auts!" Mitähän tästäkin oppisi... Täytyy muistaa, että virheessä on aina mahdollisuus oppimiseen.
7. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
- Kumpaan? Olen sairaan tyytyväinen entisiin rotuvalintoihini, sillä ne ovat kuljettaneet minut tähän pisteeseen. Tulevaisuudesta en vielä tiedä. Penskun pitäisi syntyä ensi viikolla... ;) Ihanaa!!!!
8. Mikä on koirasi heikkous?
- Häiriöherkkyys, mutta se on osoittautunut minulle rikkaudeksi. Olen oppinut kouluttamisesta valtavasti tuon ominaisuuden vuoksi!!!
9. Mikä on koirasi vahvuus?
- Se on ihana! <3 Oikeesti!!! Ihkun vahvuus on myös ehkä sen dieselmäinen kestävyys ;). Se ei juurikaan varioi oppimiaan asioita, mutta on kuitenkin muokattavissa kohtuullisesti
10. Oletko ajatellut ryhtyä tuomariksi?
- No en kuuna päivänä! Kerran olin epävirallisissa tuomarina ja se oli aika katastrofi... Mulla ei ole mitään muuta linjaa, kuin 10 ja 0.
11. Tavoitteesi nykyisen koiran kanssa? Vai onko ne jo saavutettu?
- Tavoitteita riittää varmasti hamaan hautaan saakka, sillä Ihku on edelleenkin varsin haastava. Mutta koiraurheilun puolella tavoitteena on seuraavaksi FH2-koulari ja TVA-titteli. Sitä korkeammat tavoitteet on sipiä, mutta niitäkin on!